Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have heard many such things: miserable comforters [are] ye all.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Shall vain words have an end? or what emboldeneth thee that thou answerest?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also could speak as ye [do]: if your soul were in my soul's stead, I could heap up words against you, and shake my head at you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
[But] I would strengthen you with my mouth and the moving of my lips should assuage [your grief].
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Though I speak, my grief is not assuaged: and [though] I forbear, what am I eased?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now he hath made me weary: thou hast made desolate all my company.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
And thou hast filled me with wrinkles, [which] is a witness [against me]: and my leanness rising up in me beareth witness to my face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
He teareth [me] in his wrath, who hateth me: he gnasheth upon me with his teeth; my enemy sharpeneth his eyes upon me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
They have gaped upon me with their mouth; they have smitten me upon the cheek reproachfully; they have gathered themselves against me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
God hath delivered me to the ungodly, and turned me over into the hands of the wicked.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
I was at ease, but he hath broken me asunder: he hath also taken [me] by my neck, and shaken me to pieces, and set me up for his mark.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
His archers encompass me; he cleaveth my reins asunder, and doth not spare; he poureth out my gall upon the ground.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
He breaketh me with breach upon breach, he runneth upon me like a giant.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
I have sewed sackcloth upon my skin, and defiled my horn in the dust.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My face is foul with weeping, and on my eyelids [are] the shades of death;
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Not for [any] injustice in my hands: also my prayer [is] pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
O earth, cover not thou my blood, and let my cry have no place.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Also now, behold, my witness [is] in heaven, and my record [is] on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
My friends scorn me: [but] my eye poureth out [tears] to God.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
O that one might plead for a man with God, as a man [pleadeth] for his neighbor!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
When a few years are come, then I shall go the way [whence] I shall not return.
