Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have heard many such things: miserable comforters are ye all.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Shall vain words have an end? or what provoketh thee that thou answerest?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also could speak as ye do; if your soul were in my soul’s stead, I could join words together against you, and shake mine head at you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
[But] I would strengthen you with my mouth, and the solace of my lips should assuage [your grief].
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Though I speak, my grief is not assuaged: and though I forbear, what am I eased?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now he hath made me weary: thou hast made desolate all my company.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
And thou hast laid fast hold on me, [which] is a witness [against me]: and my leanness riseth up against me, it testifieth to my face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
He hath torn me in his wrath, and persecuted me; he hath gnashed upon me with his teeth: mine adversary sharpeneth his eyes upon me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
They have gaped upon me with their mouth; they have smitten me upon the cheek reproachfully: they gather themselves together against me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
God delivereth me to the ungodly, and casteth me into the hands of the wicked.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
I was at ease, and he brake me asunder; yea, he hath taken me by the neck, and dashed me to pieces: he hath also set me up for his mark.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
His archers compass me round about, he cleaveth my reins asunder, and doth not spare; he poureth out my gall upon the ground.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
He breaketh me with breach upon breach; he runneth upon me like a giant.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
I have sewed sackcloth upon my skin, and have laid my horn in the dust.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My face is foul with weeping, and on my eyelids is the shadow of death;
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Although there is no violence in mine hands, and my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
O earth, cover not thou my blood, and let my cry have no [resting] place.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Even now, behold, my witness is in heaven, and he that coucheth for me is on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
My friends scorn me: [but] mine eye poureth out tears unto God;
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
That he would maintain the right of a man with God, and of a son of man with his neighbour!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
For when a few years are come, I shall go the way whence I shall not return.
