Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have heard many things such as these: troublesome comforters are ye all.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Shall there be any end to words of wind? or what compelleth thee that thou shouldst answer?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also could well speak as ye do: if your soul were but in my soul's stead, I could overwhelm you with words, and could shake my head at you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
But I would strengthen you with my mouth, and the condolence of my lips should restrain [your grief].
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Though I were to speak, my pain would not be restrained; and though I should forbear, what will go away from me?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now he hath made me weary: thou hast made desolate all my company.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
And thou hast filled me with wrinkles, they are my witnesses; and my leanness riseth up for me, giveth its testimony to my face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
In his wrath he teareth me to pieces, and assaileth me: he gnasheth over me with his teeth; my adversary sendeth threatening looks at me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
They now open wide against me their mouth; reproachfully they smite my cheek: altogether do they assemble against me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
God hath surrendered me to the unjust, and cast me down into the hands of the wicked.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
I was at ease, but he hath crushed me; he hath also grasped me by the neck, and shaken me to pieces, and set me up unto himself as a mark;
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
His archers encompass me round about; he cleaveth my reins sunder, and doth not pity; he poureth out upon the ground my gall;
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
He breaketh me down with breach upon breach; he runneth against me like a mighty man.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Sackcloth have I sewed upon my skin, and my horn I roll in the dust.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My face gloweth from weeping, and on my eyelids resteth the shadow of death:
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Not because any violence is in my hands, and while my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Earth! do thou not cover up my blood, and let no place restrain my cry.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Even now, behold, my witness is in the heavens, and one that testifieth for me is on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Are my friends my defenders? unto God my eye poureth out [its tears].
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
And oh that a man might plead with God, as one son of earth with the other!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
For when the numbered years are passed, then must I travel a path whence I cannot return.
