Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
But Job answered and said,
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have heard many such things: poor comforters are you all.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
What! is there any reason in vain words? or what will hinder you from answering?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also will speak as you [do]: if indeed your soul were in my [soul's] stead, then would I insult you with words, and I would shake my head at you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
And would there were strength in my mouth, and I would not spare the movement of my lips.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
For if I should speak, I shall not feel the pain of my wound: and if I should be silent, how shall I be wounded the less?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now he has made me weary, and a worn-out fool; and you have laid hold of me.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
My falsehood has become a testimony, and has risen up against me: it has confronted me to my face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
In his anger he has cast me down; he has gnashed his teeth upon me: the weapons of his robbers have fallen upon me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
He has attacked me with the keen glances of his eyes; with his sharp [spear] he has struck me [down] upon my knees; and they have run upon me with one accord.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
For the Lord has delivered me into the hands of unrighteous men, and thrown me upon the ungodly.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
When I was at peace he distracted me: he took me by the hair of the head, and plucked it out: he set me up as a mark.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
They surrounded me with spears, aiming at my reins: without sparing [me] they poured out my gall upon the ground.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
They overthrew me with fall upon fall: they ran upon me in [their] might.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
They sewed sackcloth upon my skin, and my strength has been spent on the ground.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My belly has been parched with wailing, and darkness is on my eyelids.
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Yet there was no injustice in my hands, and my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Earth, cover not over the blood of my flesh, and let my cry have no place.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
And now, behold, my witness is in heaven, and my advocate is on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Let my supplication come to the Lord, and let mine eye weep before him.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Oh that a man might plead before the Lord, even [as] the son of man with his neighbor!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
But my years are numbered and [their end] come, and I shall go by the way by which I shall not return.
