Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have heard many such things: miserable comforters are you all.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Shall vain words have an end? or what emboldens you that you answer?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also could speak as you do: if your soul were in my soul’s stead, I could heap up words against you, and shake my head at you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
But I would strengthen you with my mouth, and the moving of my lips should assuage your grief.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Though I speak, my grief is not assuaged: and though I forbear, what am I eased?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now he has made me weary: you have made desolate all my company.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
And you have filled me with wrinkles, which is a witness against me: and my leanness rising up in me bears witness to my face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
He tears me in his wrath, who hates me: he gnashes on me with his teeth; my enemy sharpens his eyes on me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
They have gaped on me with their mouth; they have smitten me on the cheek reproachfully; they have gathered themselves together against me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
God has delivered me to the ungodly, and turned me over into the hands of the wicked.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
I was at ease, but he has broken me asunder: he has also taken me by my neck, and shaken me to pieces, and set me up for his mark.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
His archers compass me round about, he splits my reins asunder, and does not spare; he pours out my gall on the ground.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
He breaks me with breach on breach, he runs on me like a giant.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
I have sewed sackcloth on my skin, and defiled my horn in the dust.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My face is foul with weeping, and on my eyelids is the shadow of death;
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Not for any injustice in my hands: also my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
O earth, cover not you my blood, and let my cry have no place.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Also now, behold, my witness is in heaven, and my record is on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
My friends scorn me: but my eye pours out tears to God.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
O that one might plead for a man with God, as a man pleads for his neighbor!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
When a few years are come, then I shall go the way from where I shall not return.
