Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered, and said:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have often heard such things as these: you are all troublesome comforters.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Shall windy words have no end? or is it any trouble to thee to speak?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also could speak like you: and would God your soul were for my soul. I would comfort you also with words, and would wag my head over you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
I would strengthen you with my mouth, and would move my lips, as sparing you.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
But what shall I do? If I speak, my pain will not rest: and if I hold my peace, it will not depart from me.
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now my sorrow hath oppressed me, and all my limbs are brought to nothing.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
My wrinkles bear witness against me, and a false speaker riseth up against my face, contradicting me.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
He hath gathered together his fury against me, and threatening me he hath gnashed with his teeth upon me: my enemy hath beheld me with terrible eyes.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
They have opened their mouths upon me, and reproaching me they have struck me on the cheek, they are filled with my pains.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
God hath shut me up with the unjust man, and hath delivered me into the hands of the wicked.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
I that was formerly so wealthy, am all on a sudden broken to pieces: he hath taken me by my neck, he hath broken me, and hath set me up to be his mark.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
He hath compassed me round about with his lances, he hath wounded my loins, he hath not spared, and hath poured out my bowels on the earth.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
He hath torn me with wound upon wound, he hath rushed in upon me like a giant.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
I have sowed sackcloth upon my skin, and have covered my flesh with ashes.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My face is swollen with weeping, and my eyelids are dim.
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
These things have I suffered without the iniquity of my hand, when I offered pure prayers to God.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
O earth, cover not thou my blood, neither let my cry find a hiding place in thee.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
For behold my witness is in heaven, and he that knoweth my conscience is on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
My friends are full of words: my eye poureth out tears to God.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
And O that a man might so be judged with God, as the son of man is judged with his companion!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
For behold short years pass away and I am walking in a path by which I shall not return.
