< Jobin 16 >
Then Job answered, and said,
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
I have heard many such things. Miserable comforters are ye all.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Shall vain words have an end? Or what provokes thee that thou answer?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I also could speak as ye do, if your soul were in my soul's stead. I could join words together against you, and shake my head at you.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
But I would strengthen you with my mouth, and the solace of my lips would assuage your grief.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Though I speak, my grief is not assuaged, and though I forbear, what am I eased?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
But now he has made me weary. Thou have made desolate all my company.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
And thou have laid fast hold on me, which is a witness against me. And my leanness rises up against me; it testifies to my face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
He has torn me in his wrath, and persecuted me. He has gnashed upon me with his teeth. My adversary sharpens his eyes upon me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
They have gaped upon me with their mouth. They have smitten me upon the cheek reproachfully. They gather themselves together against me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
God delivers me to the perverse, and casts me into the hands of the wicked.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
I was at ease, and he broke me apart. Yea, he has taken me by the neck, and dashed me to pieces. He has also set me up for his mark.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
His archers encompass me round about. He splits my reins apart, and does not spare. He pours out my gall upon the ground.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
He breaks me with breach upon breach. He runs upon me like a giant.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
I have sewed sackcloth upon my skin, and have laid my horn in the dust.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
My face is red with weeping, and the shadow of death is on my eyelids,
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
although there is no violence in my hands, and my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
O earth, do not cover thou my blood, and let my cry have no resting place.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Even now, behold, my witness is in heaven, and he who vouches for me is on high.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
My friends scoff at me. My eye pours out tears to God
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
that he would maintain the right of a man with God, and of a son of man with his neighbor!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
For when a few years are come, I shall go the way where I shall not return.