Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Så tog Job til Orde og svarede:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
"Nok har jeg hørt af sligt, besværlige Trøstere er I til Hobe!
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Får Mundsvejret aldrig Ende? Hvad ægged dig dog til at svare?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Også jeg kunde tale som I, hvis I kun var i mit Sted, føje mine Ord imod jer og ryste på Hovedet ad jer,
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
styrke jer med min Mund, ej spare på ynksomme Ord!
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Taler jeg, mildnes min Smerte ikke og om jeg tier, hvad Lindring får jeg?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Dog nu har han udtømt min Kraft, du bar ødelagt hele min Kreds;
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
at du greb mig, gælder som Vidnesbyrd mod mig, min Magerhed vidner imod mig.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Hans Vrede river og slider i mig, han skærer Tænder imod mig. Fjenderne hvæsser Blikket imod mig,
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
de opspiler Gabet imod mig, slår mig med Hån på Kind og flokkes til Hobe omkring mig;
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Gud gav mig hen i Niddingers Vold, i gudløses Hænder kasted han mig.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Jeg leved i Fred, så knuste han mig, han greb mig i Nakken og sønderslog mig; han stilled mig op som Skive,
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
hans Pile flyver omkring mig, han borer i Nyrerne uden Skånsel, udgyder min Galde på Jorden;
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Revne på Revne slår han mig, stormer som Kriger imod mig.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Over min Hud har jeg syet Sæk og boret mit Horn i Støvel;
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
mit Ansigt er rødt af Gråd, mine Øjenlåg hyllet i Mørke,
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
skønt der ikke er Vold i min Hånd, og skønt min Bøn er ren!
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Dølg ikke, Jord, mit Blod, mit Skrig komme ikke til Hvile!
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Alt nu er mit Vidne i Himlen, min Talsmand er i det høje;
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
gid min Ven lod sig finde! Mit Øje vender sig med Tårer til Gud,
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
at han skifter Ret mellem Manden og Gud, mellem Mennesket og hans Ven!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Thi talte er de kommende År, jeg skal ud på en Færd, jeg ej vender hjem fra.
