Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
A odpovídaje Job, řekl:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
Slyšel jsem již podobných věcí mnoho; všickni vy nepříjemní jste těšitelé.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Bude-liž kdy konec slovům povětrným? Aneb co tě popouzí, že tak mluvíš?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Zdaliž bych já tak mluviti mohl, jako vy, kdybyste byli na místě mém? Shromažďoval-li bych proti vám slova, aneb potřásal na vás hlavou svou?
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
Nýbrž posiloval bych vás ústy svými, a otvírání rtů mých krotilo by bolest.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Buď že mluvím, neumenšuje se bolesti mé, buď že tak nechám, neodchází ode mne.
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Ale ustavičně zemdlívá mne; nebo jsi mne, ó Bože, zbavil všeho shromáždění mého.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
A vrásky jsi mi zdělal; což mám za svědka, ano patrná na mně hubenost má na tváři mé to osvědčuje.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Prchlivost jeho zachvátila mne, a vzal mne v nenávist, škřipě na mne zuby svými; jako nepřítel můj zaostřil oči své na mne.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Rozedřeli na mne ústa svá, potupně mne poličkujíce, proti mně se shromáždivše.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Vydal mne Bůh silný nešlechetníku, a v ruce bezbožných uvedl mne.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Pokoje jsem užíval, však potřel mne, a uchopiv mne za šíji mou, roztříštil mne, a vystavil mne sobě za cíl.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Obklíčili mne střelci jeho, rozťal ledví má beze vší lítosti, a vylil na zem žluč mou.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Ranil mne ranou na ránu, outok učinil na mne jako silný.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Žíni jsem ušil na zjízvenou kůži svou, a zohavil jsem v prachu sílu svou.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Tvář má oduřavěla od pláče, a na víčkách mých stín smrti jest.
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Ne pro nějaké bezpraví v rukou mých; nebo i modlitba má čistá jest.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Ó země, nepřikrývej krve mé, a nechť nemá místa volání mé.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Aj, nyní jestiť i v nebesích svědek můj, svědek můj, pravím, jest na výsostech.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Ó mudráci moji, přátelé moji, k Bohuť slzí oko mé.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Ó by lze bylo muži v hádku s ním se vydati, jako synu člověka s přítelem svým.
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Nebo léta mně odečtená přicházejí, a cestou, kterouž se zase nenavrátím, již se beru.
