Jobin 16

1 Job vastasi ja sanoi:

Job progovori i reče:

2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

“Koliko se takvih naslušah besjeda, kako ste mi svi vi mučni tješioci!

3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

Ima li kraja tim riječima ispraznim? Što te goni da mi tako odgovaraš?

4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

I ja bih mogao k'o vi govoriti da vam je duša na mjestu duše moje; i ja bih vas mog'o zasuti riječima i nad sudbom vašom tako kimat' glavom;

5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

i ja bih mogao ustima vas hrabrit', i ne bih žalio trud svojih usana.

6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

Al' ako govorim, patnja se ne blaži, ako li zašutim, zar će me minuti?

7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

Zlopakost me sada shrvala posvema, čitava se rulja oborila na me.

8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

Ustao je proti meni da svjedoči i u lice mi se baca klevetama.

9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

Jarošću me svojom razdire i goni, škrgućuć' zubima obara se na me. Moji protivnici sijeku me očima,

10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

prijeteći, na mene usta razvaljuju, po obrazima me sramotno ćuškaju, u čoporu svi tad navaljuju na me.

11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

Da, zloćudnicima Bog me predao, u ruke opakih on me izručio.

12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

Mirno življah dok On ne zadrma mnome, za šiju me ščepa da bi me slomio.

13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

Uze me za biljeg i strijelama osu, nemilosrdno mi bubrege probode i mojom žuči zemlju žednu natopi.

14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

Na tijelu mi ranu do rane otvara, kao bijesan ratnik nasrće na mene.

15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

Tijelo sam golo u kostrijet zašio, zario sam čelo svoje u prašinu.

16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

Zapalilo mi se sve lice od suza, sjena tamna preko vjeđa mi je pala.

17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

A nema nasilja na rukama mojim, molitva je moja bila uvijek čista.

18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

O zemljo, krvi moje nemoj sakriti i kriku mom ne daj nigdje da počine.

19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

Odsad na nebu imam ja svjedoka, u visini gore moj stoji branitelj.

20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

Moja vika moj je odvjetnik kod Boga dok se ispred njega suze moje liju:

21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

o, da me obrani u parbi mojoj s Bogom ko što smrtnik brani svojega bližnjega.

22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."

No životu mom su odbrojena ljeta, na put bez povratka meni je krenuti.