Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Temanlı Elifaz şöyle yanıtladı:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
“Bilge kişi boş sözlerle yanıtlar mı, Karnını doğu rüzgarıyla doldurur mu?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
Boş sözlerle tartışır, Yararsız söylevler verir mi?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Tanrı korkusunu bile ortadan kaldırıyor, Tanrı'nın huzurunda düşünmeyi engelliyorsun.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Çünkü suçun ağzını kışkırtıyor, Hilekârların diliyle konuşuyorsun.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Kendi ağzın seni suçluyor, ben değil, Dudakların sana karşı tanıklık ediyor.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
“İlk doğan insan sen misin? Yoksa dağlardan önce mi var oldun?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Tanrı'nın sırrını mı dinledin de, Yalnız kendini bilge görüyorsun?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Senin bildiğin ne ki, biz bilmeyelim? Senin anladığın ne ki, bizde olmasın?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Bizde ak saçlı da yaşlı da var, Babandan bile yaşlı.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Az mı geliyor Tanrı'nın avutması sana, Söylediği yumuşak sözler?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Niçin yüreğin seni sürüklüyor, Gözlerin parıldıyor,
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
Tanrı'ya öfkeni gösteriyorsun, Ağzından böyle sözler dökülüyor?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
“İnsan gerçekten temiz olabilir mi? Kadından doğan biri doğru olabilir mi?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Tanrı meleklerine güvenmiyorsa, Gökler bile O'nun gözünde temiz değilse,
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
Haksızlığı su gibi içen İğrenç, bozuk insana mı güvenecek?
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
“Dinle beni, sana açıklayayım, Gördüğümü anlatayım,
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
Bilgelerin atalarından öğrenip bildirdiği, Gizlemediği gerçekleri;
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
O atalar ki, ülke yalnız onlara verilmişti, Aralarına henüz yabancı girmemişti.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Kötü insan yaşamı boyunca kıvranır, Zorbaya ayrılan yıllar sayılıdır.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Dehşet sesleri kulağından eksilmez, Esenlik içindeyken soyguncunun saldırısına uğrar.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
Karanlıktan kurtulabileceğine inanmaz, Kılıç onu gözler.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
‘Nerede?’ diyerek ekmek ardınca dolaşır, Karanlık günün yanıbaşında olduğunu bilir.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Acı ve sıkıntı onu yıldırır, Savaşa hazır bir kral gibi onu yener.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Çünkü Tanrı'ya el kaldırmış, Her Şeye Gücü Yeten'e meydan okumuş,
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
Kalın, yumrulu kalkanıyla O'na inatla saldırmıştı.
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
“Yüzü semirdiği, Göbeği yağ bağladığı halde,
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
Yıkılmış kentlerde, Taş yığınına dönmüş oturulmaz evlerde oturacak,
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Zengin olmayacak, serveti tükenecek, Malları ülkeye yayılmayacaktır.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
Karanlıktan kaçamayacak, Filizlerini alev kurutacak, Tanrı'nın ağzından çıkan solukla yok olacaktır.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Boş şeye güvenerek kendini aldatmasın, Çünkü ödülü de boş olacaktır.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Gününden önce işi tamamlanacak, Dalı yeşermeyecektir.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
Asma gibi koruğunu dökecek, Zeytin ağacı gibi çiçeğini dağıtacaktır.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Çünkü tanrısızlar sürüsü kısır olur, Rüşvetçilerin çadırlarını ateş yakıp yok eder.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
Fesada gebe kalıp kötülük doğururlar, İçleri yalan doludur.”
