Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Därefter tog Elifas från Teman till orda och sade:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Skall en vis man tala så i vädret och fylla upp sitt bröst med östanvind?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
Skall han försvara sin sak med haltlöst tal, med ord som ingenting bevisa?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Än mer, du gör gudsfruktan om intet och kommer med klagolåt inför Gud.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Ty din ondska lägger dig orden i munnen, och ditt behag står till illfundigt tal.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Så dömes du nu skyldig av din mun, ej av mig, dina egna läppar vittna emot dig.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Var du den första människa som föddes, och fick du liv, förrän höjderna funnos?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Blev du åhörare i Guds hemliga råd och fick så visheten i ditt våld?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Vad vet du då, som vi icke veta? Vad förstår du, som ej är oss kunnigt?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Gråhårsman och åldring finnes också bland oss, ja, en som övergår din fader i ålder.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Försmår du den tröst som Gud har att bjuda, och det ord som i saktmod talas med dig?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Vart föres du hän av ditt sinne, och varför välva dina ögon så,
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
i det du vänder ditt raseri mot Gud och öser ut ord ur din mun?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Vad är en människa, att hon skulle vara ren? Vad en av kvinna född, att han skulle vara rättfärdig?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Se, ej ens på sina heliga kan han förlita sig, och himlarna äro icke rena inför hans ögon;
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
huru mycket mindre då den som är ond och fördärvad, den man som läskar sig med orättfärdighet såsom med vatten!
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Jag vill kungöra dig något, så hör nu mig; det som jag har skådat vill jag förtälja,
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
vad visa män hava gjort kunnigt, lagt fram såsom ett arv ifrån sina fäder,
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
ifrån dem som allena fingo landet till gåva, och bland vilka ingen främling ännu hade trängt in:
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Den ogudaktige har ångest i alla sina dagar, under de år, helt få, som beskäras en våldsverkare.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Skräckröster ljuda i hans öron; när han är som tryggast, kommer förhärjaren över honom.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
Han har intet hopp om räddning ur mörkret, ty svärdet lurar på honom.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
Såsom flykting söker han sitt bröd: var är det? Han förnimmer att mörkrets dag är för handen.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Ångest och trångmål förskräcka honom, han nedslås av dem såsom av en stridsrustad konung.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Ty mot Gud räckte han ut sin hand, och mot den Allsmäktige förhävde han sig;
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
han stormade mot honom med trotsig hals, med sina sköldars ryggar i sluten hop;
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
han höljde sitt ansikte med fetma och samlade hull på sin länd;
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
han bosatte sig i städer, dömda till förstöring, i hus som ej fingo bebos, ty till stenhopar voro de bestämda.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Därför bliver han ej rik, och hans gods består ej, hans skördar luta ej tunga mot jorden.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
Han kan icke undslippa mörkret; hans telningar skola förtorka av hetta, och själv skall han förgås genom Guds muns anda.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
I sin förvillelse må han ej lita på vad fåfängligt är, ty fåfänglighet måste bliva hans lön.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
I förtid skall hans mått varda fyllt, och hans krona skall ej grönska mer.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
Han bliver lik ett vinträd som i förtid mister sina druvor, lik ett olivträd som fäller sina blommor.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Ty den gudlöses hus förbliver ofruktsamt, såsom eld förtär hyddor där mutor tagas.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
Man går havande med olycka och föder fördärv; den livsfrukt man alstrar är ett sviket hopp.
