Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Y respondió Elifaz temanita, y dijo:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
¿Por ventura el sabio responderá sabiduría ventosa, y llenará su vientre de viento solano?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
¿Disputará con palabras inútiles, y con razones sin provecho?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Tú también disipas el temor, y menoscabas la oración delante de Dios.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Porque tu boca declaró tu iniquidad, pues has escogido el hablar de los astutos.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Tu misma boca te condenará, y no yo; y tus mismos labios testificarán contra ti.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
¿Naciste tú primero que Adán? ¿O fuiste formado antes que los collados?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
¿Oíste tú por ventura el secreto de Dios, que detienes en ti solo la sabiduría?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
¿Qué sabes tú que no sepamos? ¿Qué entiendes que no se halle en nosotros?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Entre nosotros también hay cano, también hay viejo, mayor en días que tu padre.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
¿En tan poco tienes las consolaciones de Dios? ¿Tienes acaso alguna cosa oculta cerca de ti?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
¿Por qué te enajena tu corazón, y por qué guiñan tus ojos,
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
que respondas a Dios con tu espíritu, y sacas tales palabras de tu boca?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
¿Qué cosa es el hombre para que sea limpio, y que se justifique el nacido de mujer?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
He aquí que en sus santos no confía, y ni los cielos son limpios delante de sus ojos,
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
¿cuánto menos el hombre abominable y vil, que bebe la iniquidad como agua?
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Escúchame; yo te mostraré, y te contaré lo que he visto;
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
lo que los sabios nos contaron de sus padres, y no lo encubrieron;
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
a los cuales fue dada la tierra a ellos sólos, y no pasó extraño por medio de ellos.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Todos los días del impío, él es atormentado de dolor, y el número de años es escondido al violento.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Estruendos espantosos hay en sus oídos; en la paz le vendrá quién lo asuele.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
El no creerá que ha de volver de las tinieblas, y siempre está mirando al cuchillo.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
Desasosegado viene a comer siempre, porque sabe que le está aparejado día de tinieblas.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Tribulación y angustia le asombrarán, y se esforzarán contra él como un rey apercibido para la batalla.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Por cuanto él extendió su mano contra Dios, y se esforzó contra el Todopoderoso,
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
él le acometerá en la cerviz, en lo grueso de las hombreras de sus escudos;
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
porque cubrió su rostro con su gordura, e hizo pliegues sobre los ijares;
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
y habitó las ciudades asoladas, las casas inhabitadas, que estaban puestas en montones.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
No enriquecerá, ni será firme su potencia, ni extenderá por la tierra su hermosura.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
No se escapará de las tinieblas; la llama secará sus ramas, y con el aliento de su boca perecerá.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
No será afirmado; en vanidad yerra; por lo cual en vanidad será trocado.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
El será cortado antes de su tiempo, y sus renuevos no reverdecerán.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
El perderá su agraz como la vid, y derramará su flor como la oliva.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Porque la congregación de los hipócritas será asolada, y fuego consumirá las tiendas de soborno.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
Concibieron dolor, y dieron a luz iniquidad; y las entrañas de ellos meditan engaño.
