Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
A Elifas Temanac odgovori i reèe:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Hoæe li mudar èovjek kazivati prazne misli i puniti trbuh svoj vjetrom istoènijem,
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
Prepiruæi se govorom koji ne pomaže i rijeèima koje nijesu ni na što?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
A ti uništavaš strah Božji i ukidaš molitve k Bogu.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Jer bezakonje tvoje pokazuju usta tvoja, ako i jesi izabrao jezik lukav.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Osuðuju te usta tvoja, a ne ja; i usne tvoje svjedoèe na te.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Jesi li se ti prvi èovjek rodio? ili si prije humova sazdan?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Jesi li tajnu Božiju èuo i pokupio u sebe mudrost?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Šta ti znaš što mi ne bismo znali? šta ti razumiješ što ne bi bilo u nas?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
I sijedijeh i starijeh ljudi ima meðu nama, starijih od oca tvojega.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Male li su ti utjehe Božije? ili imaš što sakriveno u sebi?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Što te je zanijelo srce tvoje? i što sijevaju oèi tvoje,
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
Te obraæaš protiv Boga duh svoj i puštaš iz usta svojih take rijeèi?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Šta je èovjek, da bi bio èist, i roðeni od žene, da bi bio prav?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Gle, ne vjeruje svecima svojim, i nebesa nijesu èista pred oèima njegovijem;
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
Akamoli gadni i smrdljivi èovjek, koji pije nepravdu kao vodu?
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Ja æu ti kazati, poslušaj me, i pripovjediæu ti što sam vidio,
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
Što mudarci kazaše i ne zatajiše, što primiše od otaca svojih,
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
Kojima samijem dana bi zemlja, i tuðin ne proðe kroz nju.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Bezbožnik se muèi svega vijeka svojega, i nasilniku je malo godina ostavljeno.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Strah mu zuji u ušima, u mirno doba napada pustošnik na nj.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
Ne vjeruje da æe se vratiti iz tame, otsvuda priviða maè.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
Tumara za hljebom govoreæi: gdje je? Zna da je za nj spremljen dan tamni.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Tuga i nevolja straše ga, i navaljuju na nj kao car gotov na boj.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Jer je zamahnuo na Boga rukom svojom, i svemoguæemu se opro.
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
Trèi ispravljena vrata na nj s mnogim visokim štitovima svojim.
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
Jer je pokrio lice svoje pretilinom, i navaljao salo na bokove svoje.
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
I sjedio je u gradovima raskopanijem i u kuæama pustijem, obraæenijem u gomilu kamenja.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Neæe se obratiti niti æe ostati blago njegovo, i neæe se raširiti po zemlji dobro njegovo.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
Neæe izaæi iz mraka, ogranke njegove osušiæe plamen, odnijeæe ga duh usta njegovijeh.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Neka se ne uzda u taštinu prevareni, jer æe mu taština biti plata.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Prije svojega vremena svršiæe se, i grana njegova neæe zelenjeti.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
Otkinuæe se kao s loze nezreo grozd njegov i pupci æe se njegovi kao s masline pobacati.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Jer æe opustjeti zbor licemjerski, i oganj æe spaliti šatore onijeh koji primaju poklone.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
Zaèinju nevolju i raðaju muku, i trbuh njihov sastavlja prijevaru.
