Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Da tok Elifas fra Teman til orde og sa:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Svarer vel en vis mann med en kunnskap som bare er vind, og fyller han sitt indre med stormvær?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
Vil han vel forsvare sin sak med ord som ikke nytter, og med tale hvormed han intet utretter?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Du nedbryter endog gudsfrykten og svekker andakten for Guds åsyn;
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
for din synd legger ordene i din munn, og du velger falske menns tale.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Din egen munn domfeller dig, ikke jeg; dine leber vidner mot dig.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Blev du født først av alle mennesker, eller kom du til verden før alle haugene var til?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Har du vært tilhører i Guds lønnlige råd og der tilranet dig visdom?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Hvad vet du som vi ikke vet? Hvad forstår du som er ukjent for oss?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Det er blandt oss en som er både gammel og gråhåret, rikere på dager enn din far.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Er Guds trøsteord for lite for dig, og et ord som er talt i saktmodighet til dig?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Hvorfor lar du dig rive med av ditt hjerte, og hvorfor gnistrer dine øine? -
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
siden du vender din vrede mot Gud og lar ordene strømme fra din munn.
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Hvad er et menneske, at han skulde være ren, og en som er født av en kvinne, at han skulde være rettferdig?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Endog på sine hellige stoler han ikke, og himlene er ikke rene i hans øine,
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
langt mindre da en vederstyggelig, en fordervet, en mann som drikker urett som vann.
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Jeg vil kunngjøre dig noget, hør på mig! Hvad jeg har sett, det vil jeg fortelle,
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
det som vise menn forkynner og ikke har dulgt, det som de mottok fra sine fedre,
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
til hvem landet alene var gitt, og blandt hvem ingen fremmed hadde draget igjennem.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
En ugudelig lever i angst alle sine dager, og få i tall er de år som er gjemt for voldsmannen.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Redselstoner lyder i hans ører; midt i freden kommer ødeleggeren over ham.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
Han tror ikke han skal komme tilbake fra mørket, og han er utsett til å falle for sverdet.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
Han flakker om efter brød og spør: Hvor er det å finne? Han vet at en mørkets dag står ferdig ved hans side.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Nød og trengsel forferder ham; den overvelder ham, lik en stridsrustet konge,
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
fordi han rakte ut sin hånd mot Gud og våget å trosse den Allmektige,
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
stormet frem mot ham med opreist nakke, med sine skjolds tette tak,
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
fordi han dekket sitt ansikt med sin fedme og la fett på sin lend
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
og bodde i ødelagte byer, i hus hvor ingen skulde bo, og som var bestemt til å bli grusdynger.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Han blir ikke rik, og hans gods varer ikke ved, og hans grøde luter ikke mot jorden.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
Han slipper ikke ut av mørket; ildslue skal tørke hans kvister, og han skal komme bort ved hans munns ånde.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Ei sette han sin lit til det som forgjengelig er! Da narrer han sig selv, for bare forgjengelighet blir hans vederlag.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Før hans dag kommer, blir det opfylt, og hans gren grønnes ikke.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
Han blir som et vintre som mister sine druer før de er modne, og som et oljetre som feller sine blomster;
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
for den gudløses hus er ufruktbart, og ild fortærer deres telter som lar sig underkjøpe.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
De undfanger ulykke og føder nød, og deres morsliv fostrer svik.
