Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Respondens autem Eliphaz Themanites, dixit:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
[Numquid sapiens respondebit quasi in ventum loquens, et implebit ardore stomachum suum?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
Arguis verbis eum qui non est æqualis tibi, et loqueris quod tibi non expedit.
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Quantum in te est, evacuasti timorem, et tulisti preces coram Deo.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Docuit enim iniquitas tua os tuum, et imitaris linguam blasphemantium.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Condemnabit te os tuum, et non ego: et labia tua respondebunt tibi.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Numquid primus homo tu natus es, et ante colles formatus?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
numquid consilium Dei audisti, et inferior te erit ejus sapientia?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Quid nosti quod ignoremus? quid intelligis quod nesciamus?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Et senes et antiqui sunt in nobis, multo vetustiores quam patres tui.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Numquid grande est ut consoletur te Deus? sed verba tua prava hoc prohibent.
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Quid te elevat cor tuum, et quasi magna cogitans attonitos habes oculos?
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
Quid tumet contra Deum spiritus tuus, ut proferas de ore tuo hujuscemodi sermones?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Quid est homo ut immaculatus sit, et ut justus appareat natus de muliere?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Ecce inter sanctos ejus nemo immutabilis, et cæli non sunt mundi in conspectu ejus.
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
Quanto magis abominabilis et inutilis homo, qui bibit quasi aquam iniquitatem?
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Ostendam tibi: audi me: quod vidi, narrabo tibi.
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
Sapientes confitentur, et non abscondunt patres suos:
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
quibus solis data est terra, et non transivit alienus per eos.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Cunctis diebus suis impius superbit, et numerus annorum incertus est tyrannidis ejus.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Sonitus terroris semper in auribus illius: et cum pax sit, ille semper insidias suspicatur.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
Non credit quod reverti possit de tenebris ad lucem, circumspectans undique gladium.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
Cum se moverit ad quærendum panem, novit quod paratus sit in manu ejus tenebrarum dies.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Terrebit eum tribulatio, et angustia vallabit eum, sicut regem qui præparatur ad prælium.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Tetendit enim adversus Deum manum suam, et contra Omnipotentem roboratus est.
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
Cucurrit adversus eum erecto collo, et pingui cervice armatus est.
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
Operuit faciem ejus crassitudo, et de lateribus ejus arvina dependet.
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
Habitavit in civitatibus desolatis, et in domibus desertis, quæ in tumulos sunt redactæ.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Non ditabitur, nec perseverabit substantia ejus, nec mittet in terra radicem suam.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
Non recedet de tenebris: ramos ejus arefaciet flamma, et auferetur spiritu oris sui.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Non credet, frustra errore deceptus, quod aliquo pretio redimendus sit.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Antequam dies ejus impleantur peribit, et manus ejus arescent.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
Lædetur quasi vinea in primo flore botrus ejus, et quasi oliva projiciens florem suum.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Congregatio enim hypocritæ sterilis, et ignis devorabit tabernacula eorum qui munera libenter accipiunt.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
Concepit dolorem, et peperit iniquitatem, et uterus ejus præparat dolos.]
