Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Dann antwortete Eliphas von Theman:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Wird wohl ein Weiser windige Ansicht als Antwort vortragen und sein Inneres mit Ostwind füllen -
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
mit Rede strafend, die nichts taugt, und mit Worten, durch die er nichts fördert?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Dazu zerstörst du die Gottesfurcht und thust die Andacht ab, die Gott gebührt.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Denn deine Schuld macht deinen Mund gelehrig, und du erwählst die Sprache Verschmitzter.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Dein Mund verurteilt dich, nicht ich, und deine Lippen zeugen wider dich.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Bist du als der erste der Menschen geboren und noch vor den Hügeln hervorgebracht?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Hast du im Rate Gottes zugehört und die Weisheit an dich gerissen?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Was weißt du, daß wir nicht wüßten, was verstehst du, das uns nicht auch bewußt wäre?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Auch unter uns sind Greise, sind Ergraute, reicher als dein Vater an Lebenstagen!
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Sind dir Gottes Tröstungen zu gering, und ein Wort, das sanft mit dir verfuhr?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Was reißt dein Unmut dich fort, und was rollen deine Augen,
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
daß du gegen Gott dein Schnauben kehrst und deinem Munde solche Worte entfahren lässest?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Was ist der Mensch, daß er rein sein könnte, und daß gerecht dastände der Weibgeborene?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Selbst seinen Heiligen traut er nicht, und der Himmel ist nicht rein in seinen Augen,
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
geschweige der Abscheuliche, Verderbte - der Mensch, der Unrecht wie Wasser trinkt!
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Ich will dich unterweisen, höre mir zu, und was ich geschaut, das will ich erzählen,
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
was die Weisen berichten unverhohlen von ihren Vätern her.
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
Ihnen war noch das Land allein gegeben, und noch kein Fremdling unter ihnen umhergezogen.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
“Sein Leben lang ängstigt sich der Frevler und alle die Jahre hindurch, die dem Wüterich aufgespart sind.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
“Schreckenslaute tönen in seinen Ohren, mitten im Frieden überfällt ihn der Verwüster.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
“Er giebt die Hoffnung auf, dem Dunkel zu entrinnen, für das Schwert ist er ausersehen.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
“Er schweift nach Brot umher - wo ist's zu finden? - er weiß, daß ihm bereit gestellt der Unglückstag.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
“Ihn schrecken Not und Angst; sie packt ihn wie ein König, der zum Sturm bereit,
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
“weil er seine Hand gegen Gott ausgereckt und dem Allmächtigen Trotz geboten hat.
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
Er stürmte gegen ihn an mit dem Halse, mit den dichten Buckeln seiner Schilde,
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
“weil er sein Gesicht mit Schmeer bedeckte und Fett ansetzte an der Lende,
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
“sich ansiedelte in verfehmden Städten, in Häusern, die niemand bewohnen sollte, die zu Steinhaufen bestimmt waren.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
“Er wird nicht reich, noch hat seine Habe Bestand, und seine Ähre neigt sich nicht zur Erde.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
“Er entgeht nicht der Umfinsterung; seine Schößlinge dörrt die Flamme aus, und durch seinen Zornhauch vergeht er.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
“Er vertraue nicht auf Trug, er irrt sich: denn Trug wird sein Eintausch sein.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
“Ehe noch sein Tag kommt, erfüllt es sich, und sein Palmenzweig grünt nicht mehr.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
“Wie der Weinstock stößt er seine Herlinge ab, wirft, wie der Ölbaum, seine Blüte hin.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
“Denn des Ruchlosen Rotte ist unfruchtbar, und Feuer verzehrt die Zelte der Bestechung.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
“Mit Mühsal schwanger gebaren sie Unheil, und ihr Schoß bereitet Trug!”
