Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
And Eliphaz the Temanite answereth and saith: —
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Doth a wise man answer [with] vain knowledge? And fill [with] an east wind his belly?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
To reason with a word not useful? And speeches — no profit in them?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Yea, thou dost make reverence void, And dost diminish meditation before God.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
For thy mouth teacheth thine iniquity, And thou chooseth the tongue of the subtile.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Thy mouth declareth thee wicked, and not I, And thy lips testify against thee.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
The first man art thou born? And before the heights wast thou formed?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Of the secret counsel of God dost thou hear? And withdrawest thou unto thee wisdom?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
What hast thou known, and we know not? Understandest thou — and it is not with us?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Both the gray-headed And the very aged [are] among us — Greater than thy father [in] days.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Too few for thee are the comforts of God? And a gentle word [is] with thee,
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
What — doth thine heart take thee away? And what — are thine eyes high?
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
For thou turnest against God thy spirit? And hast brought out words from thy mouth:
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
What [is] man that he is pure, And that he is righteous, one born of woman?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Lo, in His holy ones He putteth no credence, And the heavens have not been pure in His eyes.
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
Also — surely abominable and filthy Is man drinking as water perverseness.
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
I shew thee — hearken to me — And this I have seen and declare:
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
Which the wise declare — And have not hid — from their fathers.
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
To them alone was the land given, And a stranger passed not over into their midst:
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
'All days of the wicked he is paining himself, And few years have been laid up for the terrible one.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
A fearful voice [is] in his ears, In peace doth a destroyer come to him.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
He believeth not to return from darkness, And watched [is] he for the sword.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
He is wandering for bread — 'Where [is] it?' He hath known that ready at his hand Is a day of darkness.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Terrify him do adversity and distress, They prevail over him As a king ready for a boaster.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
For he stretched out against God his hand, And against the Mighty he maketh himself mighty.
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
He runneth unto Him with a neck, With thick bosses of his shields.
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
For he hath covered his face with his fat, And maketh vigour over [his] confidence.
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
And he inhabiteth cities cut off, houses not dwelt in, That have been ready to become heaps.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
He is not rich, nor doth his wealth rise, Nor doth he stretch out on earth their continuance.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
He turneth not aside from darkness, His tender branch doth a flame dry up, And he turneth aside at the breath of His mouth!
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Let him not put credence in vanity, He hath been deceived, For vanity is his recompence.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Not in his day is it completed, And his bending branch is not green.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
He shaketh off as a vine his unripe fruit, And casteth off as an olive his blossom.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
For the company of the profane [is] gloomy, And fire hath consumed tents of bribery.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
To conceive misery, and to bear iniquity, Even their heart doth prepare deceit.
