Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Then answered Eliphaz the Themanite, and said,
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Should a wise man utter windy knowledge, and fill his inward parts with the east wind?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
Should he reason with a speech which availeth nothing? and with words in which there is no profit?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Yea, thou truly makest void the fear [of God], and diminishest devotion before God.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
For thy iniquity teacheth thy mouth, so that thou choosest the language of the crafty.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Thy own mouth must condemn thee, but not I: yea, thy own lips will testify against thee.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Wast thou born as the first man? or wast thou brought forth before the hills?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Hast thou listened to the secret counsel of God? and is wisdom therefore of little esteem with thee?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
What knowest thou, that we do not know? what understandest thou, which is not with us?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Both the grayheaded and the very aged are among us, — richer than thy father in days.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Are the divine consolations too little for thee? and the word that was so mild with thee?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Whither doth thy heart carry thee away? and what do thy eyes gaze at?
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
That thou shouldst turn against God thy spirit, and utter [such] words out of thy mouth?
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
What is man, that he should be pure? and that he who is born of woman should be declared righteous?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Behold, in his holy ones he putteth no trust; and the heavens are not pure in his eyes:
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
How much more then the abominable and corrupt, the man who drinketh like water wrong-doing?
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
I will instruct thee, hear me; and what I have seen will I relate;
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
Which wise men have ever told, and have not concealed, as they obtained it from their fathers;
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
Unto whom alone the earth was given, and into whose midst no stranger ever entered.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
All his days is the wicked plagued with pain, and the number of years which are laid by for the tyrant.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
A sound of terrors is in his ears: during peace will the waster come over him.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
He believeth not that he shall return out of darkness, and he is looked for by the sword.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
He wandereth abroad for bread, [saying, ] Where is it? he knoweth that there is ready at his hand the day of darkness.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Distress and anguish terrify him: they assail him with might, as a king prepared for the battle.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Because he had stretched out against God his hand, and strengthened himself against the Almighty;
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
[And] he had run against him, with an [extended] neck, with the thick roundings of his bucklers;
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
Because he had covered his face with his fat, and had made thick folds of fat on his flanks;
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
And he dwelt in abandoned cities, in houses which none inhabited, which were destined to be ruinous heaps.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
[Yet] will he not remain rich, neither will his wealth endure, nor will he attain their perfection on earth.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
He will never depart out of darkness: the flame shall dry up his shoots, and he will depart by the breath of God's mouth.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Let him that goeth astray not trust in vanity; for vanity will be what he obtaineth thereby.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Even before his time will it be overfull, and his branches will not be green.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
He will shake off like the vine his unripe grapes, and cast off like the olive his blossoms.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
For the assembly of hypocrites will remain desolate, and fire will consume the tents of bribery.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
They conceive trouble, and bring forth wrong-doing, and their body prepareth deceit.
