Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Så tog Temaniten Elifaz til Orde og sagde:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
"Mon Vismand svarer med Mundsvejr og fylder sit Indre med Østenvind
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
for at hævde sin Ret med gavnløs Tale, med Ord, som intet båder?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Desuden nedbryder du Gudsfrygt og krænker den Stilhed, som tilkommer Gud.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Din Skyld oplærer din Mund, du vælger de listiges Sprog.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Din Mund domfælder dig, ikke jeg, dine Læber vidner imod dig!
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Var du den første, der fødtes, kom du til Verden, før Højene var?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Mon du lytted til, da Gud holdt Råd, og mon du rev Visdommen til dig?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Hvad ved du, som vi ikke ved, hvad forstår du, som vi ikke kender?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Også vi har en gammel iblandt os, en Olding, hvis Dage er fler end din Faders!
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Er Guds Trøst dig for lidt, det Ord, han mildelig talede til dig?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Hvi river dit Hjerte dig hen, hvi ruller dit Øje vildt?
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
Thi du vender din Harme mod Gud og udstøder Ord af din Mund.
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Hvor kan et Menneske være rent, en kvindefødt have Ret?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
End ikke sine Hellige tror han, og Himlen er ikke ren i hans Øjne,
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
hvad da den stygge, den onde, Manden, der drikker Uret som Vand!
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Jeg vil sige dig noget, hør mig, jeg fortæller, hvad jeg har set,
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
hvad vise Mænd har forkyndt, deres Fædre ikke dulgt,
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
dem alene var Landet givet, ingen fremmed færdedes blandt dem:
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Den gudløse ængstes hele sit Liv, de stakkede År, en Voldsmand lever;
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Rædselslyde fylder hans Ører, midt under Fred er Hærgeren over ham;
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
han undkommer ikke fra Mørket, opsparet er han for Sværdet,
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
udset til Føde for Gribbe, han ved, at han står for Fald;
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Mørkets Dag vil skræmme ham. Trængsel og Angst overvælde ham som en Konge, rustet til Strid.
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
Thi Hånden rakte han ud mod Gud og bød den Almægtige Trods,
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
stormed bårdnakket mod ham med sine tykke, buede Skjolde.
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
Thi han dækked sit Ansigt med Fedt og samlede Huld på sin Lænd.
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
tog Bolig i Byer, der øde lå hen. i Huse, man ikke må bo i, bestemt til at ligge i Grus.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Han bliver ej rig, hans Velstand forgår, til Jorden bøjer sig ikke hans Aks;
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
han undkommer ikke fra Mørket. Solglød udtørrer hans Spire, hans Blomst rives bort af Vinden.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Han stole ikke på Tomhed han farer vild thi Tomhed skal være hans Løn!
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
I Utide visner hans Stamme, hans Palmegren skal ikke grønnes;
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
han ryster som Ranken sin brue af og kaster som Olietræet sin Blomst.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Thi vanhelliges Samfund er goldt, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte;
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
svangre med Kvide, føder de Uret, og deres Moderskød fostrer Svig!
