Jobin 15
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Da svarede Elifas, Themaniten, og sagde:
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
Skal en viis svare med Kundskab, som kun er Vejr, og fylde sin Bug med Blæst,
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
idet han fører Bevis med Ord, som ikke gavne, og med Taler, som intet baade!
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
Ja, du tilintetgør Gudsfrygt og svækker Bønnen for Guds Ansigt.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
Thi din egen Mund beviser din Misgerning, og du vælger de træskes Tunge.
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Din egen Mund dømmer dig skyldig og ikke jeg, og dine Læber vidne imod dig.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
Mon du er født som det første Menneske var, og er du avlet førend Højene?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
Mon du har hørt til i Guds hemmelige Raad og har revet Visdommen til dig?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
Hvad ved du, som vi ikke vide? hvad forstaar du, og det skulde ikke være os bekendt?
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
Der er baade graahærdede og bedagede iblandt os, Mænd, som have levet længere end din Fader.
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Er Guds Trøst dig for ringe og det Ord, som han i Mildhed har talt med dig?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
Hvorfor betager dit Hjerte dig, og hvorfor blinke dine Øjne?
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
Thi du vender din Harme imod Gud, og du har ladet Taler udfare af din Mund.
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Hvad er et Menneske, at det skulde være rent? eller at den skulde være retfærdig, som er født af en Kvinde?
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
Se, han tror ikke sine hellige, og Himlene ere ikke rene for hans Øjne:
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
Hvor meget mindre den, som er vederstyggelig og fordærvet, den Mand, der drikker Uretfærdighed som Vand?
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
Jeg vil kundgøre dig det, hør mig; og hvad jeg har set, vil jeg fortælle:
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
Hvad de vise have forkyndt, og hvad de ikke have dulgt som en Arv fra deres Fædre,
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
dem alene blev Landet givet, og ingen fremmed trængte ind iblandt dem.
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
Den ugudelige bæver alle sine Dage, og faa Aar i Tallet ere henlagte til en Voldsmand.
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Rædsler lyde for hans Øren; midt i Freden kommer en Ødelægger over ham.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
Han kan ikke tro paa, at han vil komme tilbage fra Mørket, og han er udset til at omkomme ved Sværdet.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
Han vanker hid og did efter Brødet og siger: Hvor er det? han ved, at Mørkheds Dag er bestemt, ja er ved hans Side.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Angest og Nød forfærde ham, det overvælder ham, som var det en Konge, der er rede til Striden;
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
thi han har udrakt sin Haand imod Gud og har vældig sat sig op imod den Almægtige;
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
han løb med oprakt Hals imod ham under sine Skjoldes tætte Tag;
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
thi han har lagt Fedt paa sit Ansigt og lagt sig ud over sin Lænd med Fedme,
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
og han boede i Stæder, som vare ødelagte, i Huse, som man ikke bor i, som ere bestemte til Grushobe.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
Han skal ikke blive rig, og hans Formue skal ikke bestaa; og hvad de have erhvervet, skal ikke udbredes i Landet.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
Han skal ikke komme bort fra Mørket, en Lue skal tørre hans Kvist; men han skal komme bort ved hans Munds Aande.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
Han skal ikke forlade sig paa Forfængelighed, han skuffer sig; thi Forfængelighed skal vorde ham Betaling.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
Før hans Dag kommer, skal det opfyldes, og hans Gren skal ikke grønnes.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
Som Vintræet skal han afryste sine sure Druer og som Olietræet kaste sit Blomster.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
Thi den vanhelliges Forsamling skal blive øde, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte.
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
De undfange Uret og føde Udaad, og deres Inderste bereder Svig.
