Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
O homem, nascido de mulher, é curto de dias, e farto de inquietação;
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
Ele sai como uma flor, e é cortado; foge como a sombra, e não permanece.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
Contudo sobre este abres teus olhos, e me trazes a juízo contigo.
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Quem tirará algo puro do imundo? Ninguém.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
Visto que seus dias já estão determinados, e contigo está o número de seus meses, tu lhe puseste limites, [dos quais] ele não passará.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Desvia-te dele, para que ele tenha repouso; até que, como o empregado, complete seu dia.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
Porque há [ainda] alguma esperança para a árvore que, se cortada, ainda se renove, e seus renovos não cessem.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
Ainda que sua raiz se envelheça na terra, e seu tronco morra no solo,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
Ao cheiro das águas ela brotará, e dará ramos como uma planta nova.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
Porém o homem morre, e se abate; depois de expirar, onde ele está?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
As águas se vão do lago, e o rio se esgota, e se seca.
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
Assim o homem se deita, e não se levanta; até que não haja mais céus, eles não despertarão, nem se erguerão de seu sono.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
Ah, se tu me escondesses no Xeol, e me ocultasses até que a tua ira passasse, se me pusesses um limite de tempo, e te lembrasses de mim! (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
Se o homem morrer, voltará a viver? Todos os dias de meu combate esperarei, até que venha minha dispensa.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
Tu [me] chamarás, e eu te responderei; e te afeiçoarás à obra de tuas mãos.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
Pois então tu contarias meus passos, e não ficarias vigiando meu pecado.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
Minha transgressão estaria selada numa bolsa, e tu encobririas minhas perversidades.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
E assim como a montanha cai e é destruída, e a rocha muda de seu lugar,
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
E a água desgasta as pedras, e as enxurradas levam o pó da terra, assim também tu fazes perecer a esperança do homem.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
Sempre prevaleces contra ele, e ele passa; tu mudas o aspecto de seu rosto, e o despedes.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
Se seus filhos vierem a ter honra, ele não saberá; se forem humilhados, ele não perceberá.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
Ele apenas sente as dores em sua própria carne, e lamenta por sua própria alma.
