Jobin 14

1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

“Mutum haihuwar mace kwanakinsa kaɗan ne, kuma cike da wahala.

2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

Yana tasowa kamar fure yana kuma shuɗewa; kamar inuwa, ba ya daɗewa.

3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

Za ka zura ido a kan irin wannan ne? Za ka kawo shi gaba don ka yi masa shari’a?

4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

Wane ne zai iya kawo abin da yake da tsarki daga cikin abu marar tsarki? Babu!

5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

An lissafta kwanakin mutum; ka riga ka ɗibar masa watanni, ka yi masa iyaka, ba zai iya wuce iyakar ba.

6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

Saboda haka ka kawar da kanka daga gare shi, ka rabu da shi har sai ya cika lokacinsa kamar mutumin da aka ɗauki hayarsa.

7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

“Aƙalla itace yana da bege. In an sare shi, zai sāke tsira, zai tohu da kyau.

8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

Ko da jijiyoyin itacen sun tsufa a cikin ƙasa kuma kututturensa ya mutu a cikin ƙasa.

9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

Daga ya ji ƙanshin ruwa zai tohu yă yi tsiro kamar shuka.

10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

Amma mutum yana mutuwa a bizne shi; daga ya ja numfashinsa na ƙarshe, shi ke nan.

11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

Kamar yadda ruwa yake bushewa a teku ko a gaɓar rafi sai wurin yă bushe,

12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

haka mutum zai kwanta ba zai tashi ba; har sai duniya ta shuɗe mutane ba za su farka ba, ba za su tashi daga barcinsu ba.

13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

“Da ma za ka ɓoye ni a cikin kabari ka ɓoye ni har sai fushinka ya wuce! In da za ka keɓe mini lokaci sa’an nan ka tuna da ni! (Sheol h7585)

14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

In mutum ya mutu, ko zai sāke rayuwa? In haka ne zan daure kwanakin da nake shan wahala har su wuce.

15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

Za ka kira zan kuwa amsa maka; za ka yi marmarin abin da hannunka ya halitta.

16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

Ba shakka a lokacin ne za ka lura da matakaina amma ba za ka kula da zunubaina ba.

17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

Za a daure laifofina a cikin jaka; za ka rufe zunubaina.

18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

“Amma kamar yadda manyan duwatsu suke fāɗuwa su farfashe su kuma gusa daga wurarensu,

19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

yadda ruwa yakan zaizaye duwatsu ruwa mai ƙarfi kuma yă kwashe turɓayar ƙasa, haka kake barin mutum ba bege.

20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

Ka sha ƙarfinsa gaba ɗaya, sai ya ɓace, ka sauya yanayinsa ka kuma kore shi.

21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

Ko an martaba’ya’yansa maza, ba zai sani ba; Ko an wulaƙanta su, ba zai gani ba.

22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."

Zafin jikinsa kaɗai yake ji yana kuka wa kansa ne kaɗai.”