Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
A man is borun of a womman, and lyueth schort tyme, and is fillid with many wretchidnessis.
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
Which goith out, and is defoulid as a flour; and fleeth as schadewe, and dwellith neuere perfitli in the same staat.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
And gessist thou it worthi to opene thin iyen on siche a man; and to brynge hym in to doom with thee?
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Who may make a man clene conseyued of vnclene seed? Whether not thou, which art aloone?
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
The daies of man ben schorte, the noumbre of his monethis is at thee; thou hast set, ethir ordeyned, hise termes, whiche moun not be passid.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Therfor go thou awey fro hym a litil, `that is, bi withdrawyng of bodili lijf, that he haue reste; til the meede coueitid come, and his dai is as the dai of an hirid man.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
A tree hath hope, if it is kit doun; and eft it wexith greene, and hise braunches spreden forth.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
If the roote therof is eeld in the erthe, and the stok therof is nyy deed in dust;
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
it schal buriowne at the odour of watir, and it schal make heer, as whanne it was plauntid first.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
But whanne a man is deed, and maad nakid, and wastid; Y preye, where is he?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
As if watris goen awei fro the see, and a ryuer maad voide wexe drie,
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
so a man, whanne he hath slept, `that is, deed, he schal not rise ayen, til heuene be brokun, `that is, be maad newe; he schal not wake, nether he schal ryse togidere fro his sleep.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
Who yiueth this to me, that thou defende me in helle, and that thou hide me, til thi greet veniaunce passe; and thou sette to me a tyme, in which thou haue mynde on me? (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
Gessist thou, whethir a deed man schal lyue ayen? In alle the daies, in whiche Y holde knyythod, now Y abide, til my chaungyng come.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
Thou schalt clepe me, and Y schal answere thee; thou schalt dresse the riyt half, `that is, blis, to the werk of thin hondis.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
Sotheli thou hast noumbrid my steppis; but spare thou my synnes.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
Thou hast seelid as in a bagge my trespassis, but thou hast curid my wickidnesse.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
An hil fallynge droppith doun; and a rooche of stoon is borun ouer fro his place.
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
Watris maken stoonys holowe, and the erthe is wastid litil and litil bi waischyng a wey of watir; and therfor thou schalt leese men in lijk maner.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
Thou madist a man strong a litil, that he schulde passe with outen ende; thou schalt chaunge his face, and schalt sende hym out.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
Whether hise sones ben noble, ether vnnoble, he schal not vndurstonde.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
Netheles his fleisch, while he lyueth, schal haue sorewe, and his soule schal morne on hym silf.
