Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
“Man, born of woman! Of few days, and full of trouble!
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
As a flower he has gone forth, and is cut off, And he flees as a shadow and does not stand.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
Also—on this You have opened Your eyes, and bring me into judgment with You.
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Who gives a clean thing out of an unclean? Not one.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
If his days are determined, The number of his months [are] with You, You have made his limit, And he does not pass over;
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Look away from off him that he may cease, Until he enjoy as a hired worker his day.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
For there is hope for a tree, if it is cut down, That it changes again, That its tender branch does not cease.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
If its root becomes old in the earth, And its stem dies in the dust,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
From the fragrance of water it flourishes, And has made a crop as a plant.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
And a man dies, and becomes weak, And man expires, and where [is] he?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
Waters have gone away from a sea, And a river becomes waste and dry.
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
And man has lain down, and does not rise, Until the wearing out of the heavens they do not awaken, Nor are roused from their sleep.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
O that You would conceal me in Sheol, Hide me until the turning of Your anger, Set a limit for me, and remember me. (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
If a man dies—does he revive? All [the] days of my warfare I wait, until my change comes.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
You call, and I answer You; To the work of Your hands You have desire.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
But now, You number my steps, You do not watch over my sin.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
My transgression [is] sealed up in a bag, and You sew up my iniquity.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
And yet, a falling mountain wastes away, and a rock is removed from its place.
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
Waters have worn away stones, Their outpourings wash away the dust of earth, And You have destroyed the hope of man.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
You prevail [over] him forever, and he goes, He is changing his countenance, And You send him away.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
His sons are honored, and he does not know; And they are little, and he does not attend to them.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
Only—his flesh is pained for him, And his soul mourns for him.”
