Jobin 14

1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

For a mortal born of a woman [is] short lived, and full of wrath.

2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

Or he falls like a flower that has bloomed; and he departs like a shadow, and can’t continue.

3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

Hast you not taken account even of him, and caused him to enter into judgment before you?

4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

For who shall be pure from uncleanness? not even one;

5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

if even his life should be [but] one day upon the earth: and his months are numbered by him: you have appointed [him] for a time, and he shall by no means exceed [it].

6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

Depart from him, that he may be quiet, and take pleasure in his life, [though] as a hireling.

7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

For there is hope for a tree, even if it should be cut down, [that] it shall blossom again, and its branch shall not fail.

8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

For though its root should grow old in the earth, and its stem die in the rock;

9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

it will blossom from the scent of water, and will produce a crop, as one newly planted.

10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

But a man that has died is utterly gone; and when a mortal has fallen, he is no more.

11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

For the sea wastes in [length of] time, and a river fails and is dried up.

12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

And man that has lain down [in death] shall certainly not rise again till the heaven be dissolved, and they shall not awake from their sleep.

13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

For oh that you had kept me in the grave, and had hidden me until your wrath should cease, and you should set me a time in which you would remember me! (Sheol h7585)

14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

For if a man should die, shall he live [again], having accomplished the days of his life? I will wait till I exist again?

15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

Then shall you call, and I will listen to you: but do not you reject the work of your hands.

16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

But you have numbered my devices: and not one of my sins shall escape you?

17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

An you have sealed up my transgressions in a bag, and marked if I have been guilty of any transgression unawares.

18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

And verily a mountain falling will utterly be destroyed, and a rock shall be worn out of its place.

19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

The waters wear the stones, and waters falling headlong [overflow] a heap of the earth: and you destroy the hope of man.

20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

You drive him to an end, and he is gone: you set your face against him, and send him away;

21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

and though his children be multiplied, he knows [it] not; and if they be few, he is not aware.

22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."

But his flesh is in pain, and his soul mourns.