Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
Man that is borne of woman, is of short continuance, and full of trouble.
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
He shooteth foorth as a flowre, and is cut downe: he vanisheth also as a shadowe, and continueth not.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
And yet thou openest thine eyes vpon such one, and causest me to enter into iudgement with thee.
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Who can bring a cleane thing out of filthinesse? there is not one.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
Are not his dayes determined? the nober of his moneths are with thee: thou hast appointed his boundes, which he can not passe.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Turne from him that he may cease vntill his desired day, as an hyreling.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
For there is hope of a tree, if it bee cut downe, that it will yet sproute, and the branches thereof will not cease.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
Though the roote of it waxe olde in the earth, and the stocke thereof be dead in ye ground,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
Yet by the sent of water it will bud, and bring foorth boughes like a plant.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
But man is sicke, and dyeth, and man perisheth, and where is he?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
As the waters passe from the sea, and as the flood decayeth and dryeth vp,
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
So man sleepeth and riseth not: for hee shall not wake againe, nor be raised from his sleepe till the heauen be no more.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
Oh that thou wouldest hide me in the graue, and keepe me secret, vntill thy wrath were past, and wouldest giue me terme, and remember me. (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
If a man die, shall he liue againe? All the dayes of mine appointed time will I waite, till my changing shall come.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
Thou shalt call me, and I shall answere thee: thou louest the worke of thine own hands.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
But nowe thou nombrest my steppes, and doest not delay my sinnes.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
Mine iniquitie is sealed vp, as in a bagge, and thou addest vnto my wickednesse.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
And surely as the mountaine that falleth, commeth to nought, and the rocke that is remooued from his place:
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
As the water breaketh the stones, when thou ouerflowest the things which growe in the dust of ye earth: so thou destroyest ye hope of man.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
Thou preuailest alway against him, so that he passeth away: he changeth his face when thou castest him away.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
And he knoweth not if his sonnes shall be honourable, neither shall he vnderstand concerning them, whether they shalbe of lowe degree,
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
But while his flesh is vpon him, he shall be sorowfull, and while his soule is in him, it shall mourne.
