Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
Man born of a woman, living for a short time, is filled with many miseries.
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
Who cometh forth like a flower, and is destroyed, and fleeth as a shadow, and never continueth in the same state.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
And dost thou think it meet to open thy eyes upon such an one, and to bring him into judgment with thee?
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Who can make him clean that is conceived of unclean seed? is it not thou who only art?
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
The days of man are short, and the number of his months is with thee: thou hast appointed his bounds which cannot be passed.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Depart a little from him, that he may rest, until his wished for day come, as that of the hireling.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
A tree hath hope: if it be cut, it groweth green again, and the boughs thereof sprout.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
If its root be old in the earth, and its stock be dead in the dust:
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
At the scent of water, it shall spring, and bring forth leaves, as when it was first planted.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
But man when he shall be dead, and stripped and consumed, I pray you where is he?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
As if the waters should depart out of the sea, and an emptied river should be dried up:
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
So man when he is fallen asleep shall not rise again; till the heavens be broken, he shall not awake, nor rise up out of his sleep.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
Who will grant me this, that thou mayst protect me in hell, and hide me till thy wrath pass, and appoint me a. time when thou wilt remember me? (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
Shall man that is dead, thinkest thou, live again? all the days in which I am now in warfare, I expect until my change come.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
Thou shalt call me, and I will answer thee: to the work of thy hands thou shalt reach out thy right hand.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
Thou indeed hast numbered my steps, but spare my sins.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
Thou hast sealed up my offences as it were in a bag, but hast cured my iniquity.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
A mountain falling cometh to nought, and a rock is removed out of its place.
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
Waters wear away the stones, and with inundation the ground by little and little is washed away: so in like manner thou shalt destroy man.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
Thou hast strengthened him for a little while, that he may pass away for ever: thou shalt change his face, and shalt send him away.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
Whether his children come to honour or dishonour, he shall not understand.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
But yet his flesh, while he shall live, shall have pain, and his soul shall mourn over him.
