Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
“Man, who is born of a woman, is of few days, and full of trouble.
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
He grows up like a flower, and is cut down. He also flees like a shadow, and does not continue.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
Do you open your eyes on such a one, and bring me into judgment with you?
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Who can bring a clean thing out of an unclean? Not one.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
Seeing his days are determined, the number of his months is with you, and you have appointed his bounds that he cannot pass.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Look away from him, that he may rest, until he accomplishes, as a hireling, his day.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
“For there is hope for a tree if it is cut down, that it will sprout again, that the tender branch of it will not cease.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
Though its root grows old in the earth, and its stock dies in the ground,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
yet through the scent of water it will bud, and sprout boughs like a plant.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
But man dies, and is laid low. Yes, man gives up the spirit, and where is he?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
As the waters fail from the sea, and the river wastes and dries up,
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
so man lies down and does not rise. Until the heavens are no more, they will not awake, nor be roused out of their sleep.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
"Oh that you would hide me in Sheol (Sheol h7585), that you would keep me secret until your wrath is past, that you would appoint me a set time and remember me!
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
If a man dies, will he live again? I would wait all the days of my warfare, until my release should come.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
You would call, and I would answer you. You would have a desire for the work of your hands.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
But now you count my steps. Do not you watch over my sin?
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
My disobedience is sealed up in a bag. You fasten up my iniquity.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
“But the mountain falling comes to nothing. The rock is removed out of its place.
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
The waters wear the stones. The torrents of it wash away the dust of the earth. So you destroy the hope of man.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
You forever prevail against him, and he departs. You change his face, and send him away.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
His sons come to honor, and he does not know it. They are brought low, but he does not perceive it of them.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
But his flesh on him has pain, and his soul within him mourns.”
