Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
人为妇人所生， 日子短少，多有患难；
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
出来如花，又被割下， 飞去如影，不能存留。
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
这样的人你岂睁眼看他吗？ 又叫我来受审吗？
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
谁能使洁净之物出于污秽之中呢？ 无论谁也不能！
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
人的日子既然限定， 他的月数在你那里， 你也派定他的界限，使他不能越过，
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
便求你转眼不看他，使他得歇息， 直等他像雇工人完毕他的日子。
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
树若被砍下， 还可指望发芽， 嫩枝生长不息；
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
其根虽然衰老在地里， 干也死在土中，
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
及至得了水气，还要发芽， 又长枝条，像新栽的树一样。
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
但人死亡而消灭； 他气绝，竟在何处呢？
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
海中的水绝尽， 江河消散干涸。
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
人也是如此，躺下不再起来， 等到天没有了，仍不得复醒， 也不得从睡中唤醒。
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
惟愿你把我藏在阴间， 存于隐密处，等你的忿怒过去； 愿你为我定了日期，记念我。 (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
人若死了岂能再活呢？ 我只要在我一切争战的日子， 等我被释放的时候来到。
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
你呼叫，我便回答； 你手所做的，你必羡慕。
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
但如今你数点我的脚步， 岂不窥察我的罪过吗？
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
我的过犯被你封在囊中， 也缝严了我的罪孽。
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
山崩变为无有； 磐石挪开原处。
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
水流消磨石头， 所流溢的洗去地上的尘土； 你也照样灭绝人的指望。
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
你攻击人常常得胜，使他去世； 你改变他的容貌，叫他往而不回。
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
他儿子得尊荣，他也不知道， 降为卑，他也不觉得。
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
但知身上疼痛， 心中悲哀。
