Jobin 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
Mihem hinkho hi ichan a lhasam a hitam? Hinkho hi ichanna choma ichanna gentheina dimsetna hitam?
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
Pahcha bangin ahung pah doh un chule agop lhaji tai, nilim kihei banginamang loi jitai.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
Hitobang bep hinkho lhasam tah thilsem hi namitna navet jing ding hija chule keija konna kahin nikho jat sutoh dinga nei ngeh ham?
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Miboh a konna thenna kon apohdoh jou ding ham? Khat chan jong podoh thei ponte.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
Kahin khou jong achom asau teptohsa nakoi ahin, lha ijat kahin diu ham tijong nahetsa ahi. Chule mitphet kah khat hin be ding jong neiphal peh pouve.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Hijeh chun kachangun nei dalhauvin chule kicholdo tauvinge. Keiho khut thalah tobang kahiuvin hijeh chun lung mongin kana toh u neitoh jou sah un.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
Thingphung jengin jong keinepna tam jo aneiyin kisatlhu jeng ta jong leh hung don thah kit intin, chule abah tamtah hung dondoh kit inte.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
Leinoiya ajung ho chu kikhan lhit henlang thi tajongle, chule aphung chu mot tajong leh,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
Twi thalhin jallin hungdonthah kit intin akeh thah bangin hung itt hah inte.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
Ahinlah mihem ho athi teng vangleh athahat nau chemang ji ahitan, ahainau akichai teng leh hoiya umjiu hitam?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
Dilla konna twi ahua alen bangin, vadung jong nichangsat teng abeimang jitai.
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
Mihem hohi thoukit talou dingin choldo din akilup sah ji'e. Vanho abeihel kah sea amaho thoukit lou ding ahiuve.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
Nangin lhankhuh a neisol mang ding kanome, chule nalung hanna achemang soh kahsen nei sumil hel jengin, ahinlah nei geldoh kit nadingin nikhosim na a namelchih in, (Sheol h7585)
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
Mithi chu hing thei kit ding ham? Chuti ahileh hahsat gentheina kadouna kum ho a hi kinepna nei peh ding ahi. Chule ken thina a kilhadoh ding chu kanga jing ding ahi.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
Nangin nei kouvin natin chule ken kadonbut ding nahi. Chule nakhut semsa keima neimu nom ding ahi.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
Kachonsetna ho jouse navet khella nangin kakal son jousea neihonbit ding ahi.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
Ka chonsetna jouse sakhao sunga nakhum tup a chule kathemmo na nakhu khum ding ahi.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
Ahinlah molsang ho ahal halla akelhah a akitol lhah khella chule songho kola akitahlhah banga,
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
Twijin songho alhoh lhah a chule twisoh in leiset alhoh mang banga chu nangin mihemte kinepna nasuhmang pehji ahi.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
Nangin amaho chu hunam in nabol in, chule amun adalha jitauve. Nangin amaho chu thina in nasu melsen chule nasol mang jitai.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
Achateu atuteu jabol theija khangdoh hinauvem ti amahon ahepha naisai pouvin ahilouleh hetkham louvin a lhum mang jitauve.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
Amahon natna nasatah athoh un ahinkhou chu gentheina adimset e.
