Jobin 13
1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
Siehe, das alles hat mein Auge gesehen, mein Ohr gehört und sich gemerkt.
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
So viel ihr wisset, weiß auch ich; ich stehe nicht hinter euch zurück.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
Doch zu dem Allmächtigen will ich reden, und vor Gott mich zu rechtfertigen begehre ich;
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
ihr hingegen seid Lügenschmiede, nichtige Ärzte, ihr alle!
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
O daß ihr doch stille schwieget! Das würde euch zur Weisheit gereichen.
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
Höret doch meine Rechtfertigung, und horchet auf die Beweisgründe meiner Lippen!
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
Wollt ihr für Gott Unrecht reden, und für ihn Trug reden?
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
Wollt ihr für ihn Partei nehmen? Oder wollt ihr für Gott rechten?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
Ist es gut für euch, daß er euch erforsche? Oder werdet ihr ihn täuschen, wie man einen Menschen täuscht?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
Strafen wird er euch, wenn ihr im Geheimen die Person ansehet.
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Wird nicht seine Hoheit euch bestürzen, und sein Schrecken auf euch fallen?
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
Eure Denksprüche sind Sprüche von Asche, eure Schutzwehren erweisen sich als Schutzwehren von Lehm.
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
Schweiget, laßt mich, und ich will reden, was auch über mich ergehen möge.
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
Warum sollte ich mein Fleisch zwischen meine Zähne nehmen, und mein Leben meiner Hand anvertrauen?
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
Siehe, tötet er mich, ich werde auf ihn warten, nur will ich meine Wege ihm ins Angesicht rechtfertigen.
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
Auch das wird mir zur Rettung sein, daß ein Ruchloser nicht vor sein Angesicht kommen darf.
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
Höret, höret meine Rede, und meine Erklärung dringe in eure Ohren!
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
Siehe doch, ich habe die Rechtssache gerüstet! Ich weiß, daß ich Recht behalten werde.
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
Wer ist es, der mit mir rechten könnte? Denn dann wollte ich schweigen und verscheiden.
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
Nur zweierlei tue mir nicht; dann werde ich mich nicht vor deinem Angesicht verbergen.
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
Deine Hand entferne von mir, und dein Schrecken ängstige mich nicht.
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
So rufe denn, und ich will antworten, oder ich will reden, und erwidere mir!
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
Wie viele Missetaten und Sünden habe ich? Laß mich meine Übertretung und meine Sünde wissen!
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
Warum verbirgst du dein Angesicht, und hältst mich für deinen Feind?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
Willst du ein verwehtes Blatt hinwegschrecken, und die dürre Stoppel verfolgen?
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
Denn Bitteres verhängst du über mich, und lässest mich erben die Missetaten meiner Jugend;
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
und meine Füße legst du in den Stock, und beobachtest alle meine Pfade, grenzest dir ein die Sohlen meiner Füße;
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
da ich doch zerfalle wie Moder, wie ein Kleid, das die Motte zerfressen hat.
