< Jobin 13 >

1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
“Behold, my eye has seen all, My ear has heard, and it attends to it.
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
According to your knowledge I have known—also I. I am not more fallen than you.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
Yet I speak for the Mighty One, And I delight to argue for God.
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
And yet, you [are] forgers of falsehood, Physicians of nothing—all of you,
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
O that you would keep perfectly silent, And it would be to you for wisdom.
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
Please hear my argument, And attend to the pleadings of my lips,
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
Do you speak perverseness for God? And do you speak deceit for Him?
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
Do you accept His face, if you strive for God?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
Is [it] good that He searches you, If, as one mocks at a man, you mock at Him?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
He surely reproves you, if you accept faces in secret.
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Does His excellence not terrify you? And His dread fall on you?
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
Your remembrances [are] allegories of ashes, For high places of clay [are] your heights.
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
Keep silent from me, and I speak, And pass over me what will.
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
Why do I take my flesh in my teeth? And my soul put in my hand?
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
Behold, He slays me—I do not wait! Only, I argue my ways to His face.
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
Also—He [is] to me for salvation, For the profane do not come before Him.
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
Hear my word diligently, And my declaration with your ears.
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
Now behold, I have set the cause in order, I have known that I am righteous.
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
Who [is] he that strives with me? For now I keep silent and gasp.
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
Only two things, O God, do with me, Then I am not hidden from Your face:
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
Put Your hand far off from me, And do not let Your terror terrify me.
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
And You call, and I answer, Or—I speak, and You answer me.
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
How many iniquities and sins do I have? Let me know my transgression and my sin.
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
Why do You hide Your face? And reckon me for an enemy to You?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
Do You terrify a leaf driven away? And do You pursue the dry stubble?
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
For You write bitter things against me, And cause me to possess iniquities of my youth,
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
And you put my feet in the stocks, And observe all my paths—You set a print on the roots of my feet,
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
And he, as a rotten thing, wears away, A moth has consumed him as a garment.”

< Jobin 13 >