Jobin 13
1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
Se, mit Øje har skuet alt dette, mit Øre har hørt og mærket sig det;
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
hvad I ved, ved ogsaa jeg, jeg falder ikke igennem for jer.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
Men til den Almægtige vil jeg tale, med Gud er jeg sindet at gaa i Rette,
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
mens I smører paa med Løgn; usle Læger er I til Hobe.
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
Om I dog vilde tie stille, saa kunde I regnes for vise!
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
Hør dog mit Klagemaal, mærk mine Læbers Anklage!
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
Forsvarer I Gud med Uret, forsvarer I ham med Svig?
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
Vil I tage Parti for ham, vil I træde i Skranken for Gud?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
Gaar det godt, naar han ransager eder, kan I narre ham, som man narrer et Menneske?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
Revse jer vil han alvorligt, om I lader som intet og dog er partiske.
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Vil ikke hans Højhed skræmme jer og hans Rædsel falde paa eder?
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
Eders Tankesprog bliver til Askesprog, som Skjolde af Ler eders Skjolde.
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
Ti stille, at jeg kan tale, saa overgaa mig, hvad der vil!
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
Jeg vil bære mit Kød i Tænderne og tage mit Liv i min Haand;
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
se, han slaar mig ihjel, jeg har intet Haab, dog lægger jeg for ham min Færd.
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
Det er i sig selv en Sejr for mig, thi en vanhellig vover sig ikke til ham!
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
Hør nu ret paa mit Ord, lad mig tale for eders Ører!
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
Se, til Rettergang er jeg rede, jeg ved, at Retten er min!
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
Hvem kan vel trætte med mig? Da skulde jeg tie og opgive Aanden!
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
Kun for to Ting skaane du mig, saa kryber jeg ikke i Skjul for dig:
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
Din Haand maa du tage fra mig, din Rædsel skræmme mig ikke!
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
Saa stævn mig, og jeg skal svare, eller jeg vil tale, og du skal svare!
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
Hvor stor er min Skyld og Synd? Lad mig vide min Brøde og Synd!
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
Hvi skjuler du dog dit Aasyn og regner mig for din Fjende?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
Vil du skræmme et henvejret Blad, forfølge et vissent Straa,
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
at du skriver mig saa bitter en Dom og lader mig arve min Ungdoms Skyld,
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
lægger mine Fødder i Blokken, vogter paa alle mine Veje, indkredser mine Fødders Trin!
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
Og saa er han dog som smuldrende Trøske, som Klæder, der ædes op af Møl,
