Jobin 13
1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
Se, det har mit Øje set alt sammen; mit Øre har hørt og forstaaet sig derpaa.
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
Hvad I vide, det ved jeg, ogsaa jeg, jeg falder ikke igennem for eder.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
Dog vilde jeg gerne tale til den Almægtige, og jeg havde Lyst til at gaa i Rette med Gud.
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
Men I sammensy Løgn: I ere alle sammen unyttige Læger.
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
Gid I vilde tie, saa skulde det regnes eder til Visdom!
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
Kære, hører min Bevisning og mærker paa det, som jeg strider for med mine Læber.
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
Ville I forsvare Gud med Uret og forsvare ham med Svig?
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
Ville I anse hans Person eller føre Sag for Gud?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
Vil det gaa godt, naar han undersøger eder? ville I bedrage ham, ligesom man bedrager et Menneske?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
Han skal visselig straffe eder, om I anse Personer i Løndom.
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Skulde ikke hans Højhed forfærde eder og Rædsel for ham falde over eder?
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
Eders Tankesprog ere at ligne ved Aske, eders Borge ere Lerborge.
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
Tier for mig, at jeg kan tale, og lad saa overgaa mig, hvad der vil!
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
Hvorfor skulde jeg føre mit Kød bort i mine Tænder? jeg vil derimod sætte mit Liv i min Haand.
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
Se, han slaar mig ihjel, jeg har intet Haab; kunde jeg blot retfærdiggøre mine Veje for hans Ansigt!
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
Ogsaa dette skulde være mig en Frelse; thi der skal ingen vanhellig komme for hans Ansigt!
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
Hører flittig min Tale og det, jeg kundgør for eders Øren.
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
Se, kære, jeg har indledet Sagen, jeg ved, at jeg skal kendes retfærdig.
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
Hvo er den, som kan trætte med mig? thi da maatte jeg tie og opgive Aanden.
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
Dog, gør ikke to Ting imod mig, da vil jeg ikke skjule mig for dit Ansigt:
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
Lad din Haand være langt fra mig og Rædsel for dig ikke forfærde mig!
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
Kald saa, og jeg vil svare, eller jeg vil tale, og giv saa du mig Svar igen!
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
Hvor mange ere mine Misgerninger og Synder? lad mig vide min Overtrædelse og min Synd!
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
Hvorfor skjuler du dit Ansigt og holder mig for din Fjende?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
Vil du jage det henvejrede Blad op og forfølge det tørre Straa?
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
Thi du skriver Bitterheder op imod mig og lader mig faa min Ungdoms Synder til Arv.
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
Og du lægger mine Fødder i Stokken og tager Vare paa alle mine Stier; du afstikker Grænser for mine Fødders Saaler,
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
skønt jeg er en Mand, der bliver gammel som Trøske, som et Klæde, der ædes op af Møl.
