Jobin 13
1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
Očima svojim sve to ja vidjeh, ušima svojim čuh i razumjeh.
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
Sve što vi znate znadem to i ja, ni u čemu od vas gori nisam.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
Zato, zborit' moram sa Svesilnim, pred Bogom svoj razlog izložiti.
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
Jer, kovači laži vi ste pravi, i svi ste vi zaludni liječnici!
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
Kada biste bar znali šutjeti, mudrost biste svoju pokazali!
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
Dokaze mi ipak poslušajte, razlog mojih usana počujte.
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
Zar zbog Boga govorite laži, zar zbog njega riječi te prijevarne?
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
Zar biste pristrano branit' htjeli Boga, zar biste mu htjeli biti odvjetnici?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
Zar bi dobro bilo da vas on ispita? Zar biste ga obmanuli k'o čovjeka?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
Kaznom preteškom on bi vas pokarao poradi potajne vaše pristranosti.
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Zar vas veličanstvo njegovo ne plaši i zar vas od njega užas ne spopada?
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
Razlozi su vam od pepela izreke, obrana je vaša obrana od blata.
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
Umuknite sada! Dajte da govorim, pa neka me poslije snađe što mu drago.
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
Zar da meso svoje sam kidam zubima? Da svojom rukom život upropašćujem?
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
On me ubit' može: nade druge nemam već da pred njim svoje držanje opravdam.
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
I to je već zalog mojega spasenja, jer bezbožnik preda nj ne može stupiti.
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
Pažljivo mi riječi poslušajte, nek' vam prodre u uši besjeda.
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
Gle: ja sam pripremio parnicu, jer u svoje sam pravo uvjeren.
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
Tko se sa mnom hoće parničiti? - Umuknut ću potom te izdahnut'.
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
Dvije mi molbe samo ne uskrati da se od tvog lica ne sakrivam:
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
digni s mene tešku svoju ruku i užasom svojim ne straši me.
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
Tada me pitaj, a ja ću odgovarat'; ili ja da pitam, ti da odgovaraš.
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
Koliko počinih prijestupa i grijeha? Prekršaj mi moj pokaži i krivicu.
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
Zašto lice svoje kriješ sad od mene, zašto u meni vidiš neprijatelja?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
Zašto strahom mučiš list vjetrom progonjen, zašto se na suhu obaraš slamčicu?
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
O ti, koji mi gorke pišeš presude i teretiš mene grijesima mladosti,
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
koji si mi noge u klade sapeo i koji bdiš nad svakim mojim korakom i tragove stopa mojih ispituješ!
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
Život mi se k'o trulo drvo raspada, k'o haljina što je moljci izjedaju!
