Jobin 12
1 Job vastasi ja sanoi:
Felélt Jób és mondta:
2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
Valóban, ti vagytok ám a nép, s veletek kihal a bölcsesség!
3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
Nekem is van szívem mint nektek, nem esem messze tőletek, hisz kinél nem volnának effélék?
4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
Nevetségéül vagyok barátnak, ki Istent szólította s ő meghallgatta; nevetségül az igaz, a gáncstalan!
5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
A balvégzetnek megvetés, a gondtalannak vélekedése szerint, készen áll, a tántorgó lábúaknak.
6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
Boldogságban vannak a rablók sátrai és biztosság azoké, kik Istent haragítják, azé, ki istenét kezében hordja.
7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
Azonban kérdezd csak meg a barmot, majd tanít téged, s az ég madarát, majd megjelenti neked;
8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
vagy szólj a földnek, majd tanít téged, és elbeszélik neked a tenger halai.
9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
Ki ne tudná mindezekből, hogy az Örökkévaló keze cselekedte ezt;
10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
kinek kezében van minden élőnek a lelke, s minden ember testének a szelleme.
11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
Nemde a fül vizsgálja a szavakat s az íny az ételt ízleli meg?
12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
Aggastyánokban van bölcsesség, s hosszú élet: értelmesség.
13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
Ő nála van bölcsesség és erő, övé tanács és értelmesség!
14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
Lám, lerombol s nem építtetik föl, rázár valakire s nem nyittatik ki neki.
15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
Im elrekeszt vizeket s kiszáradnak – megereszti őket s feldúlják a földet.
16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
Ő nála van hatalom és üdvösség, övé a tévelygő és a megtévesztő.
17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
Járatja a tanácsosokat megfosztottan s a bírákat megtébolyítja;
18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
a királyok kötelékét föloldotta és reákötött övet az ő derekukra;
19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
járatja a papokat megfosztottan s a szilárdakat elferdíti;
20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
megvonja a biztosszavúak beszédjét s a véneknek eszét elveszi;
21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
csúfot önt a nemesekre s a hatalmasoknak kötését meglazítja.
22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
Feltár mély dolgokat a sötétségből s kihozza világosságra a vakhomályt.
23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
Nagyra növeszti a nemzeteket s elveszíti, kiterjeszti a nemzeteket és elviszi.
24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
Szívét veszi az ország népe fejeinek s eltévelyíti úttalan pusztaságban;
25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
tapogatóznak sötétségben világosság nélkül, s eltévelyíti őket mint a részeget.
