Jobin 12
1 Job vastasi ja sanoi:
Hiob antwortete und sprach:
2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
Ja fürwahr, ihr seid das Volk, und mit euch wird die Weisheit aussterben!
3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
Ich habe auch Verstand wie ihr: nicht stehe ich hinter euch zurück - und wem wäre dergleichen nicht bewußt!
4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
Ein Spott des eignen Freundes muß ich sein, - ich, dessen Ruf bei Gott Erhörung fand, ein Spott ich, der Gerechte und Fromme!
5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
Dem Unglück Verachtung! - so denkt der Sichere - ein Stoß denen, deren Fuß im Wanken ist!
6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
Wohlbehalten stehn den Räubern ihre Zelte, und sorglos leben, die Gottes Zorn erregen, wer seinen Gott in seiner Faust führt!
7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
Wahrlich, frage doch nur das Vieh, das wird dich's lehren, und die Vögel des Himmels, die werden dir's verkündigen,
8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
oder was auf der Erde kriecht, das wird dich's lehren, und die Fische des Meeres werden dir's erzählen.
9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
Wer erkennte nicht an alledem, daß Jahwes Hand solches gemacht hat,
10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
in dessen Hand die Seele alles Lebendigen ruht und der Geist jegliches Menschenleibes?
11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
Prüft nicht das Ohr die Worte, gleichwie der Gaumen die Speise kostet?
12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
“Bei Ergrauten ist Weisheit, und langes Leben so gut wie Einsicht.”
13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
Bei ihm ist Weisheit und Stärke, sein ist der Rat und die Einsicht!
14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
Wenn er einreißt, so wird nicht wieder aufgebaut, wen er einkerkert, dem wird nicht mehr aufgethan.
15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
Wenn er die Wasser hemmt, versiegen sie; läßt er sie los, so wühlen sie die Erde um.
16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
Bei ihm ist Macht und Bestand, ihm gehört der Irrende und der Verführer.
17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
Er führt Ratsherren ausgezogen fort und bethört Richter.
18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
Er löst die Fessel der Könige und schlingt um ihre Hüften einen Strick.
19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
Er führt Priester ausgezogen fort, und stürzt Längstbestehende,
20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
entzieht Wohlbewährten die Rede und beraubt Greise des gesunden Urteils.
21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
Er gießt Verachtung über Edle aus und lockert den Gürtel Gewaltiger.
22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
Er enthüllt Tiefverborgenes aus Finsternis heraus und zieht tiefes Dunkel an das Licht.
23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
Er läßt Völker groß werden und stürzt sie ins Verderben, breitet Völker aus und läßt hinweg sie führen.
24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
Er raubt den Häuptern des Volkes den Verstand und läßt sie irren in unwegsamer Öde.
25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
Sie tappen in lichtlosem Dunkel, und er läßt sie taumeln wie Trunkene.
