Jobin 12
1 Job vastasi ja sanoi:
Job prit la parole et dit:
2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
On dirait, en vérité, que le genre humain c’est vous, Et qu’avec vous doit mourir la sagesse.
3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
J’ai tout aussi bien que vous de l’intelligence, moi, Je ne vous suis point inférieur; Et qui ne sait les choses que vous dites?
4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
Je suis pour mes amis un objet de raillerie, Quand j’implore le secours de Dieu; Le juste, l’innocent, un objet de raillerie!
5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
Au malheur le mépris! C’est la devise des heureux; A celui dont le pied chancelle est réservé le mépris.
6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
Il y a paix sous la tente des pillards, Sécurité pour ceux qui offensent Dieu, Pour quiconque se fait un dieu de sa force.
7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
Interroge les bêtes, elles t’instruiront, Les oiseaux du ciel, ils te l’apprendront;
8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
Parle à la terre, elle t’instruira; Et les poissons de la mer te le raconteront.
9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
Qui ne reconnaît chez eux la preuve Que la main de l’Éternel a fait toutes choses?
10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
Il tient dans sa main l’âme de tout ce qui vit, Le souffle de toute chair d’homme.
11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
L’oreille ne discerne-t-elle pas les paroles, Comme le palais savoure les aliments?
12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
Dans les vieillards se trouve la sagesse, Et dans une longue vie l’intelligence.
13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
En Dieu résident la sagesse et la puissance. Le conseil et l’intelligence lui appartiennent.
14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
Ce qu’il renverse ne sera point rebâti, Celui qu’il enferme ne sera point délivré.
15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
Il retient les eaux et tout se dessèche; Il les lâche, et la terre en est dévastée.
16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
Il possède la force et la prudence; Il maîtrise celui qui s’égare ou fait égarer les autres.
17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
Il emmène captifs les conseillers; Il trouble la raison des juges.
18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
Il délie la ceinture des rois, Il met une corde autour de leurs reins.
19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
Il emmène captifs les sacrificateurs; Il fait tomber les puissants.
20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
Il ôte la parole à ceux qui ont de l’assurance; Il prive de jugement les vieillards.
21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
Il verse le mépris sur les grands; Il relâche la ceinture des forts.
22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
Il met à découvert ce qui est caché dans les ténèbres, Il produit à la lumière l’ombre de la mort.
23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
Il donne de l’accroissement aux nations, et il les anéantit; Il les étend au loin, et il les ramène dans leurs limites.
24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
Il enlève l’intelligence aux chefs des peuples, Il les fait errer dans les déserts sans chemin;
25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
Ils tâtonnent dans les ténèbres, et ne voient pas clair; Il les fait errer comme des gens ivres.
