Jobin 12
1 Job vastasi ja sanoi:
Odpověděv pak Job, řekl:
2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
V pravdě, že jste vy lidé, a že s vámi umře moudrost.
3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
I jáť mám srdce jako vy, aniž jsem zpozdilejší než vy, anobrž při komž toho není?
4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
Za posměch příteli svému jsem, kteréhož, když volá, vyslýchá Bůh; v posměchuť jest spravedlivý a upřímý.
5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
Pochodně zavržená jest (podlé smýšlení člověka pokoje užívajícího) ten, kterýž jest blízký pádu.
6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
Pokojné a bezpečné příbytky mají loupežníci ti, kteříž popouzejí Boha silného, jimž on uvodí dobré věci v ruku jejich.
7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
Ano zeptej se třebas hovad, a naučí tě, aneb ptactva nebeského, a oznámí tobě.
8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
Aneb rozmluv s zemí, a poučí tě, ano i ryby mořské vypravovati budou tobě.
9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
Kdo nezná ze všeho toho, že ruka Hospodinova to učinila?
10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
V jehož ruce jest duše všelikého živočicha, a duch každého těla lidského.
11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
Zdaliž ucho slov rozeznávati nebude, tak jako dásně pokrmu okoušejí?
12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
Při starcích jest moudrost, a při dlouhověkých rozumnost.
13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
Nadto pak u Boha moudrost a síla, jehoť jest rada a rozumnost.
14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
Jestliže on boří, nemůže zase stavíno býti; zavírá-li člověka, nemůže býti otevříno.
15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
Hle, tak zastavuje vody, až i vysychají, a tak je vypouští, že podvracejí zemi.
16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
U něho jest síla a bytnost, jeho jest ten, kterýž bloudí, i kterýž v blud uvodí.
17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
On uvodí rádce v nemoudrost, a z soudců blázny činí.
18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
Svazek králů rozvazuje, a pasem přepasuje bedra jejich.
19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
On uvodí knížata v nemoudrost, a mocné vyvrací.
20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
On odjímá řeč výmluvným, a soud starcům béře.
21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
On vylévá potupu na urozené, a sílu mocných zemdlívá.
22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
On zjevuje hluboké věci z temností, a vyvodí na světlo stín smrti.
23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
On rozmnožuje národy i hubí je, rozšiřuje národy i zavodí je.
24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
On odjímá srdce předním z lidu země, a v blud je uvodí na poušti bezcestné,
25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
Aby šámali ve tmě bez světla. Summou, činí, aby bloudili jako opilý.
