Jobin 11

1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

Naamalı Sofar şöyle yanıtladı:

2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

“Bunca söz yanıtsız mı kalsın? Çok konuşan haklı mı sayılsın?

3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

Saçmalıkların karşısında sussun mu insanlar? Sen alay edince kimse seni utandırmasın mı?

4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

Tanrı'ya, ‘İnancım arıdır’ diyorsun, ‘Senin gözünde temizim.’

5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

Ama keşke Tanrı konuşsa, Sana karşı ağzını açsa da,

6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

Bilgeliğin sırlarını bildirse! Çünkü bilgelik çok yönlüdür. Bil ki, Tanrı günahlarından bazılarını unuttu bile.

7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

“Tanrı'nın derin sırlarını anlayabilir misin? Her Şeye Gücü Yeten'in sınırlarına ulaşabilir misin?

8 Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää? (Sheol h7585)

Onlar gökler kadar yüksektir, ne yapabilirsin? Ölüler diyarından derindir, nasıl anlayabilirsin? (Sheol h7585)

9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

Ölçüleri yeryüzünden uzun, Denizden geniştir.

10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

“Gelip seni hapsetse, mahkemeye çağırsa, Kim O'na engel olabilir?

11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

Çünkü O yalancıları tanır, Kötülüğü görür de dikkate almaz mı?

12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

Ne zaman yaban eşeği insan doğurursa, Aptal da o zaman sağduyulu olur.

13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-

“O'na yüreğini adar, Ellerini açarsan,

14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-

İşlediğin günahı kendinden uzaklaştırır, Çadırında haksızlığa yer vermezsen,

15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

Utanmadan başını kaldırır, Sağlam ve korkusuz olabilirsin.

16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

Sıkıntılarını unutur, Akıp gitmiş sular gibi anarsın onları.

17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

Yaşamın öğlen güneşinden daha parlak olur, Karanlık sabaha döner.

18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,

Güven duyarsın, çünkü umudun olur, Çevrene bakıp güvenlik içinde yatarsın.

19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

Uzanırsın, korkutan olmaz, Birçokları senden lütuf diler.

20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

Ama kötülerin gözlerinin feri sönecek, Kaçacak yer bulamayacaklar, Tek umutları son soluklarını vermek olacak.”