Jobin 11
1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Da tok Sofar fra Na'ama til orde og sa:
2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
Skulde en ordflom bli uten svar, eller en ordgyter få rett?
3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
Skulde dine store ord drive menn til taushet, skulde du spotte uten at nogen skammer dig ut?
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
Og skal du få si: Ren er min lære, og skyldfri er jeg i dine øine?
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
Men bare Gud vilde tale og oplate sine leber mot dig
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
og åpenbare dig visdommens hemmeligheter, at det i dem er dobbelt forstand! Da måtte du nok innse at Gud tilgir dig noget av din misgjerning.
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
Mon du kan finne bunn i Guds vesen eller nå frem til den Allmektiges ytterste grense?
Himmelhøi er den, hvad kan du gjøre? Dypere enn dødsriket, hvad vet du? (Sheol h7585)
9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
Lengere enn jorden er dens mål og bredere enn havet.
10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
Om han farer frem og setter i fengsel og sammenkaller retten, hvem vil da hindre ham?
11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
For han, han kjenner de falske folk og ser uretten, uten at han trenger å gi akt på den,
12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
og selv en uvettig mann får forstand, og et ungt villesel blir født til menneske.
13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-
Hvis du retter ditt hjerte og utbreder dine hender til ham -
14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-
er det synd i din hånd, da ha den bort og la ikke urett bo i dine telt -
15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
ja, da skal du, fri for lyte, opløfte ditt åsyn og stå fast og ikke frykte;
16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
for du skal glemme din møie, som forbifarne vann skal du komme den i hu.
17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
Og lysere enn middagen blir da ditt liv; mørket blir for dig som morgenen.
18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,
Og du skal være trygg, for da er det håp, og når du har sett dig vel omkring, kan du legge dig trygt til ro.
19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
Og du skal hvile, og ingen skal skremme dig op, og mange skal søke din yndest.
20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
Men de ugudeliges øine tæres bort; de har ingen tilflukt mere, og deres håp er å utånde sjelen.
