Jobin 11
1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Tsophar de Naama prit la parole et dit:
2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
Cette multitude de paroles ne trouvera-t-elle point de réponse, Et suffira-t-il d’être un discoureur pour avoir raison?
3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
Tes vains propos feront-ils taire les gens? Te moqueras-tu, sans que personne te confonde?
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
Tu dis: Ma manière de voir est juste, Et je suis pur à tes yeux.
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
Oh! Si Dieu voulait parler, S’il ouvrait les lèvres pour te répondre,
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
Et s’il te révélait les secrets de sa sagesse, De son immense sagesse, Tu verrais alors qu’il ne te traite pas selon ton iniquité.
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
Prétends-tu sonder les pensées de Dieu, Parvenir à la connaissance parfaite du Tout-Puissant?
Elle est aussi haute que les cieux: que feras-tu? Plus profonde que le séjour des morts: que sauras-tu? (Sheol h7585)
9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
La mesure en est plus longue que la terre, Elle est plus large que la mer.
10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
S’il passe, s’il saisit, S’il traîne à son tribunal, qui s’y opposera?
11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
Car il connaît les vicieux, Il voit facilement les coupables.
12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
L’homme, au contraire, a l’intelligence d’un fou, Il est né comme le petit d’un âne sauvage.
13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-
Pour toi, dirige ton cœur vers Dieu, Étends vers lui tes mains,
14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-
Éloigne-toi de l’iniquité, Et ne laisse pas habiter l’injustice sous ta tente.
15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
Alors tu lèveras ton front sans tache, Tu seras ferme et sans crainte;
16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
Tu oublieras tes souffrances, Tu t’en souviendras comme des eaux écoulées.
17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
Tes jours auront plus d’éclat que le soleil à son midi, Tes ténèbres seront comme la lumière du matin,
18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,
Tu seras plein de confiance, et ton attente ne sera plus vaine; Tu regarderas autour de toi, et tu reposeras en sûreté.
19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
Tu te coucheras sans que personne ne te trouble, Et plusieurs caresseront ton visage.
20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
Mais les yeux des méchants seront consumés; Pour eux point de refuge; La mort, voilà leur espérance!
