Jobin 11
1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Daarop nam Sofar van Naäma het woord, en sprak:
2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
Zo’n praatvaar zou onbeantwoord blijven, Zo’n held met de lippen in het gelijk gesteld;
3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
Uw zwetsen zou anderen tot zwijgen brengen, Uw onzinnig gebrabbel door niemand worden beschaamd?
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
Gij zegt tot God: Mijn wandel is rein, Ik ben onberispelijk in uw oog!
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
Wilde God maar eens spreken, Zijn lippen tegen u openen,
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
U de geheimen der Wijsheid ontvouwen, Die zo moeilijk zijn te verstaan: Dan zoudt ge erkennen, dat God van u eist, Wat uw misdaad verdient.
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
Zoudt ge de diepten Gods kunnen peilen, De alwetendheid van den Almachtige doorgronden?
Zij is hoger nog dan de hemelen: Wat kunt ge beginnen; Dieper nog dan de onderwereld: Wat kunt ge begrijpen; (Sheol h7585)
9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
Haar meetsnoer is langer dan de aarde, En breder nog dan de zee!
10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
Als hij iets laat passeren, het verborgen houdt, Of het ruchtbaar maakt: wie zal Hem weerhouden?
11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
Want Hij doorschouwt de bedriegelijke mensen; Hij kent het kwaad, het ontgaat Hem niet!
12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
Maar een leeghoofd zal dit eerst begrijpen, Als het jong van een ezel een mensenkind wordt!
13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-
Maar wanneer gij er acht op wilt slaan, En tot Hem uw handen verheft,
14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-
De misdaad uit uw hand verwijdert, En in uw tenten geen onrecht laat wonen:
15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
Dan heft ge smetteloos het hoofd omhoog, Dan staat ge vast, en behoeft niet te vrezen.
16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
Ja, dan zult ge de ellende vergeten, Er aan denken als aan water, dat voorbij is gestroomd;
17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
Dan rijst uw leven klaarder nog dan de middag, En uw duisternis zal als de morgen zijn;
18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,
Dan zult ge vertrouwen, Want er is weer hoop! Dan gaat ge weer slapen onder veilige hoede,
19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
Dan legt ge u neer, en schrikt niemand u op; Dan dingen velen naar uw gunst,
20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
Terwijl de ogen der bozen versmachten: Want die blijven van iedere toevlucht verstoken, Hun enige hoop is hun laatste zucht!
