Jobin 11
1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Saa tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde:
2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
Skal en Ordgyder ej have Svar, skal en Mundheld vel have Ret?
3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
Skal Mænd vel tie til din Skvalder, skal du spotte og ikke faa Skam?
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
Du siger: »Min Færd er lydeløs, og jeg er ren i hans Øjne!«
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
Men vilde dog Gud kun tale, oplade sine Læber imod dig,
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
kundgøre dig Visdommens Løndom, thi underfuld er den i Væsen; da vilde du vide, at Gud har glemt dig en Del af din Skyld!
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
Har du loddet Bunden i Gud og naaet den Almægtiges Grænse?
Højere er den end Himlen — hvad kan du? Dybere end Dødsriget — hvad ved du? (Sheol h7585)
9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
Den overgaar Jorden i Vidde, er mere vidtstrakt end Havet.
10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
Farer han frem og fængsler, stævner til Doms, hvem hindrer ham?
11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
Han kender jo Løgnens Mænd, Uret ser han og agter derpaa,
12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
saa tomhjernet Mand faar Vid, og Vildæsel fødes til Menneske.
13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-
Hvis du faar Skik paa dit Hjerte og breder dine Hænder imod ham,
14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-
hvis Uret er fjern fra din Haand, og Brøde ej bor i dit Telt,
15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
ja, da kan du lydefri løfte dit Aasyn og uden at frygte staa fast,
16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
ja, da skal du glemme din Kvide, mindes den kun som Vand, der flød bort;
17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
dit Liv skal overstraale Middagssolen, Mørket vorde som lyse Morgen.
18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,
Tryg skal du være, fordi du har Haab; du ser dig om og gaar trygt til Hvile,
19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
du ligger uden at skræmmes op. Til din Yndest vil mange bejle.
20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
Men de gudløses Øjne vansmægter; ude er det med deres Tilflugt, deres Haab er blot at udaande Sjælen!
