Jobin 11

1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

Da svarede Zofar, Naamathiten, og sagde:

2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

Skal der ikke svares til de mange Ord? og mon en mundkaad Mand skal beholde Ret?

3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

Skal din Skvalder bringe Folk til at tie? og skal du bespotte, og ingen beskæmme dig?

4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

Thi du sagde: Min Lærdom er klar, og jeg er ren for dine Øjne.

5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

Men gid dog Gud vilde tale og oplade sine Læber imod dig!

6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

og at han vilde kundgøre dig Visdoms skjulte Ting! thi i den er dobbelt Kraft; da skulde du vide, at Gud endog eftergiver dig noget af din Misgerning.

7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

Mon du kan naa til Guds Dybheder? mon du kan naa til den Almægtiges Begrænsning?

8 Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää? (Sheol h7585)

Den er saa høj som Himmelen, hvad vil du gøre? den er dybere end Helvede, hvad kan du vide? (Sheol h7585)

9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

Dens Maal er længere end Jorden, den er bredere end Havet.

10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

Naar han farer frem og lukker til eller forsamler, hvo vil da holde ham tilbage?

11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

Thi han kender forfængelige Folk og ser Uretfærdighed; skulde han da ikke agte derpaa?

12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

Men en uforstandig vil faa Forstand, naar et Vildæsels Føl fødes til Menneske.

13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-

Dersom du bereder dit Hjerte og udstrækker dine Hænder til ham,

14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-

dersom du kaster Uretfærdigheden, som er i din Haand, langt bort og ikke lader Uret bo i dine Telte,

15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

da skal du, fri for Lyde, kunne opløfte dit Ansigt og blive fast og ikke frygte.

16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

Thi du skal glemme din Møje, du skal komme den i Hu som det Vand, der er løbet forbi.

17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

Og din Levetid skal gaa frem klarere end Middagen, Mørket skal vorde som Morgenen.

18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,

Og du skal være tryg, thi der er Haab, og du skal spejde omkring dig og sove tryggelig.

19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

Og du skal lægge dig, og ingen skal forfærde dig; og mange skulle bønfalde for dit Ansigt.

20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

Men de ugudeliges Øjne skulle hentæres, og deres Tilflugt skal gaa tabt for dem, og deres Haab aandes ud med Livet.