Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
Mi alma es cortada en mi vida: por tanto yo soltaré mi queja sobre mí, y hablaré con amargura de mi alma.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
Diré a Dios: No me condenes: házme entender por qué pleitéas conmigo.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
¿Parécete bien que oprimas, y que deseches la obra de tus manos, y que favorezcas el consejo de los impíos?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
¿Tienes tú ojos de carne? ¿ves tú como el hombre?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
¿Tus días son como los días del hombre? ¿tus años son como los tiempos humanos,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
Que inquieras mi iniquidad, y busques mi pecado?
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
Sobre saber tú que yo no soy impío: y que no hay quien de tu mano libre.
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Tus manos me formaron, y me hicieron todo al derredor: ¿y hásme de deshacer?
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Acuérdate ahora que como a lodo me hiciste: ¿y hásme de tornar en polvo?
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
¿No me fundiste como leche, y como un queso me cuajaste?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
Vestísteme de piel y carne, y cubrísteme de huesos y nervios.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
Vida y misericordia hiciste conmigo; y tu visitación guardó mi espíritu.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
Y estas cosas tienes guardadas en tu corazón: yo sé que esto está cerca de ti.
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
Si yo pequé acecharme has tú, y no me limpiarás de mi iniquidad.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
Si fuere malo; ¡ay de mí! y si fuere justo, no levantaré mi cabeza, harto de deshonra, y de verme afligido.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
Y vas creciendo, cazándome como león: tornando, y haciendo en mí maravillas:
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
Renovando tus llagas contra mi, y aumentando conmigo tu furor, remudándose sobre mí ejércitos.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
¿Por qué me sacaste del vientre? Muriera yo, y no me vieran ojos.
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
Fuera, como si nunca hubiera sido, llevado desde el vientre a la sepultura.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
¿Mis días no son una poca cosa? cesa pues, y déjame, para que me esfuerce un poco,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
Antes que vaya, para no volver, a la tierra de tinieblas y de sombra de muerte:
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
Tierra de oscuridad y tenebrosa sombra de muerte, donde no hay orden; y que resplandece como la misma oscuridad.
