Jobin 10

1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

わが心生命を厭ふ 然ば我わが憂愁を包まず言あらはし わが魂神の苦きによりて語はん

2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

われ神に申さん 我を罪ありしとしたまふ勿れ 何故に我とあらそふかを我に示したまへ

3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

なんぢ虐遇を爲し 汝の手の作を打棄て惡き者の謀計を照すことを善としたまふや

4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

汝は肉眼を有たまふや 汝の觀たまふ所は人の觀るがごとくなるや

5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

なんぢの日は人間の日のごとく 汝の年は人の日のごとくなるや

6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

何とて汝わが愆を尋ねわが罪をしらべたまふや

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

されども汝はすでに我の罪なきを知たまふ また汝の手より救ひいだし得る者なし

8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

汝の手われをいとなみ我をことごとく作れり 然るに汝今われを滅ぼしたまふなり

9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

請ふ記念たまへ 汝は土塊をもてすてるがごとくに我を作りたまへり 然るに復われを塵に歸さんとしたまふや

10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

汝は我を乳のごとく斟ぎ牛酪のごとくに凝しめたまひしに非ずや

11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

汝は皮と肉とを我に着せ骨と筋とをもて我を編み

12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

生命と恩惠とをわれに授け我を眷顧てわが魂神を守りたまへり

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

然はあれど汝これらの事を御心に藏しおきたまへり 我この事汝の心にあるを知る

14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

我もし罪を犯さば汝われをみとめてわが罪を赦したまはじ

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

我もし行状あしからば禍あらん 假令われ義かるとも我頭を擧じ 其は我は衷に羞耻充ち 眼にわが患難を見ればなり

16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

もし頭を擧なば獅子のごとくに汝われを追打ち 我身の上に復なんぢの奇しき能力をあらはしたまはん

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

汝はしばしば證する者を入かへて我を攻め 我にむかひて汝の震怒を増し新手に新手を加へて我を攻めたまふ

18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

何とて汝われを胎より出したまひしや 然らずば我は息絶え目に見らるること無く

19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

曾て有ざりし如くならん 即ち我は胎より墓に持ゆかれん

20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

わが日は幾時も无きに非ずや 願くは彼姑らく息て我を離れ我をして少しく安んぜしめんことを

21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

我が往て復返ることなきその先に斯あらしめよ 我は暗き地死の蔭の地に往ん

22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

この地は暗くして晦冥に等しく死の蔭にして區分なし 彼處にては光明も黑暗のごとし