Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
U A uluhua ko'u naau i kuu ola ana; E waiho iho au i kuu ulono ana ia'u iho; E olelo aku au maloko o ka ehaeha o kuu naau.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
E i aku au i ke Akua, Mai hoohewa mai oe ia'u; E hoike mai oe i ka mea au e hakaka mai nei me au.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
He mea maikai anei ia oe, e hookaumaha, A e hoowahawaha i ka hana a kou lima, A e hoomalamalama ae maluna o ka manao o ka poe hewa?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
O ko ke kino mau maka anei kou? Ua ike anei oe e like me ka ike ana a ke kanaka?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
Ua like anei kou mau la me na la o ke kanaka? Ua like anei kou mau makahiki me na la o ke kanaka,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
I ninau mai ai oe i kuu hala, A imi mai ai hoi i ko'u hewa?
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
Ma kou ike aohe o'u hewa; Aohe mea nana e hoopakele mai kou lima aku.
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Ua hana kou mau lima ia'u, A ua hoopaa mai oe ia'u a puni; Aka, ke luku mai nei oe ia'u.
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Ke noi aku nei au ia oe e hoomanao, Ua hana mai oe ia'u, e like me ka lepo; A e hoihoi anei oe ia'u i ka lepo?
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Aole anei oe i ninini iho ia'u me he waiu la, A i hoopaakiki mai hoi ia'u, me he waiupaa la?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
Ua uhi mai oe ia'u i ka ili a me ka io, A ua hoopaa mai oe ia'u i na iwi a me na olona.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
Ua hana mai oe iloko i ke ola a me ka pomaikai, A ua malama mai kou kiai ana i kuu uhane.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
O keia mau mea kau i huna'i iloko o kou naau: Ua ike no wau, aia no me oe keia mea.
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
Ina e hana hewa au, alaila hoomanao mai no oe ia'u, Aole oe e kela mai ia'u, mai ko'u hewa aku.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
Ina ua hewa au, auwe hoi wau; Ina ua pono au, aole wau e hookiekie i ko'u poo. Ua piha au i ka hilahila; A ua ike au i kuu poino;
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
Ina e hookiekieia auanei ia, Ke hoohalua nei oe ia'u, me he liona la: A hoike hou mai oe ia oe iho he mana maluna o'u.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
Ke hoala hou nei oe i kou mau hoike ku e ia'u, A ke hoonui nei i kou inaina ia'u; A ke hoomahuahua mau nei na puali kaua ia'u.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
No ke aha la hoi oe i lawe mai ai ia'u, mai ka opu mai: Ina ua make au ilaila, A ua ike ole ka maka ia'u!
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
Ina ua like au me he mea ola ole la, Ina ua laweia'ku au mai ka opu aku, a ka luakupapau.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Aole anei he uuku ko'u mau la? U'oki pela, a e waiho ia'u, i oluolu iki iho ai au,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
Mamua o kuu hele ana'ku i kahi aole au e hoi hou mai, I ka aina pouli, a me ka malu make;
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
He aina poeleele e like me ka pouli; He malu make, aohe mea i hooponoponoia, A o ka malamalama, ua like ia me ka pouli.
