Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
My soul is weary of my life; I will give free course to my complaint; I will speak in the bitterness of my soul.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
I will say unto God, Do not condemn me; shew me wherefore thou contendest with me.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
Is it good unto thee that thou shouldest oppress, that thou shouldest despise the work of thine hands, and shine upon the counsel of the wicked?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
Hast thou eyes of flesh, or seest thou as man seeth?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
Are thy days as the days of man, or thy years as man’s days,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
That thou inquirest after mine iniquity, and searchest after my sin,
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
Although thou knowest that I am not wicked; and there is none that can deliver out of thine hand?
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Thine hands have framed me and fashioned me together round about; yet thou dost destroy me.
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Remember, I beseech thee, that thou hast fashioned me as clay; and wilt thou bring me into dust again?
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Hast thou not poured me out as milk, and curdled me like cheese?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
Thou hast clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
Thou hast granted me life and favour, and thy visitation hath preserved my spirit.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
Yet these things thou didst hide in thine heart; I know that this is with thee:
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
If I sin, then thou markest me, and thou wilt not acquit me from mine iniquity.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
If I be wicked, woe unto me; and if I be righteous, yet shall I not lift up my head; being filled with ignominy and looking upon mine affliction.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
And if [my head] exalt itself, thou huntest me as a lion: and again thou shewest thyself marvelous upon me.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
Thou renewest thy witnesses against me, and increasest thine indignation upon me; changes and warfare are with me.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
Wherefore then hast thou brought me forth out of the womb? I had given up the ghost, and no eye had seen me.
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
I should have been as though I had not been; I should have been carried from the womb to the grave.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Are not my days few? cease then, and let me alone, that I may take comfort a little,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
Before I go whence I shall not return, [even] to the land of darkness and of the shadow of death;
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
A land of thick darkness, as darkness [itself]; [a land] of the shadow of death, without any order, and where the light is as darkness.
